siistii siiistii niin siistii kulta kotiutuu tänään:) on tätä jo odotettukkin tiistaista asti kun muru maailmalle lähti..siivota pitäs ja ehkä jotain muutakin tässä kerkeis, mutta kun on töiltään vaan vähän puhki poikki ja väsy..
On tää elo hassua, kun miettii elämää muutamia kuukausia taaksepäin niin oli tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se oli, duuniin ja oleiluun lasten kanssa ja aikaan jota käytti kavereiden kanssa, tiesi että se ei ole sitä mitä koko loppuelämän haluaa elää, muttei etsimällä etsinyt mitään uutta suhdetta jne.
Mutta sitten kun kohtasi sen oikean ihmisen elämään, jalat meni alta heti ja elo maistui ihanalta, maistuu edelleen. hassua on se miten nopeasti elämässä tapahtuu muutoksia, silloin kun niitä vähiten odotat ja silloin kun niitä vähiten uskot tulevaksi niin ne tapahtuu…
Uusioperheen arki ei välttämättä aina ole helppoa järjestää, lasten koulut,päiväkodit,asumismiettimiset yms tulee väistämättä eteen jossain välissä ja ne on hankalia asioita..Alkuun suuri kysymys on tietenkin se hyväksyykö kaikki lapset uudet ihmiset ja toiset lapset jne..uudet kuviot aiheuttaa kaikille ehkä hämmennystä, mutta siitäkin useimmiten selviää.
Omasta kokemuksesta en voi sanoa mtn negatiivista meidän suuresta uusioperheestä, lapset ovat sopeutuneet hyvin, ehkä ”liiankin” hyvin. Isoimmat odottavat jo suuria siirtoja kovasti:) heh heh
Uusioperhe vaatii kaikilta osapuolilta sopeutumista, kaiken antamista ja kaikkien huomioimista, muutos oikeasti voi olla suurikin..mutta siitä selviää jos haluaa..
se arki kertoo aika paljon siitä kuinka se elo alkaa sujua..jokainen nyt voi viikonlopun viettää laatuaikaa uusioperheen kanssa, mutta kun arki on mukana kuvioissa tilanne on aina eri, jos siitä selviää kunnialla ollaan voiton puolella.
Elämän ei tartte myöskään olla synkkää joskus kun pohtii omaa elämää ja miettii miksei tämä tai tämä voi olla näin on aina hyvä musitaa kuinka paljon huonommin asiat voisivat olla..kun lähipiirissä kaksi ihmistä sairastuu vakavasti peräkkäisinä päivinä, se pysäyttää, se pysäyttää väkisinkin ja omat murheet tuntuvat taas niin pieniltä, mitättömiltä ettei niitä muista edes ajatella..nyt kuitenkin molempien toipumista tahoillaan odottaessa elämä jatkuu ihanana ja onnellisena, ne vastoinkäymiset kuuluu elämään samalla lailla kun ne onnen hetketkin.
Silti oli pakko todeta kun suruviestejä tuli kaksi, että miksi silloin kun oma elämä on niin ihanaa ja onnellista, toisille tapahtuu jtn surullista,kurjaa ja elämän täysin muuttavaa..se on lienee se että kaikki asiat ei vain voi olla hyvin kaikilla ja koko ajan..noh elämä jatkuu siitä ei ole epäilystäkään:)
nyt kuitenkin siivoushommiin.