No niin, City on kevät aamuna melko hiljainen syystä tai toisesta. Samoin on ikkunan takana kimeltävä asfalttikin. Sen sijaan lumella on tohinaa. Joukko varpusia on keksinyt, että voisko löytyä jotain vatsan täytettä.
Aikainen lintu löytää ötököitä.
Lumihan on täynnä kaikenmaailman hyppyhäntäisiä, joten linnuilla on varmaan pidot varmaan nyt.
Vieraita kävi eilen. Joudun leikkimään pikkunaperon kanssa siirrä-tuolia-leikkiä. Minä siirrän tuolia millin eteenpäin ja pikku napero korjaa tuolin takaisin. Omituista miten pienet huvit voivat olla lapsille uskomattoman kivoja. Siinä itsekseni mietin, että olisipa kiva olla kaksivuotias. Ei olisi tietoa vastuusta tai maailman kauhuista. Mutta toisaalta, ei jaksaisi elää uudelleen koulua ja kaikkea sitä potaskaa, mitä elämässä joutuu kärsimään.
Voi napero parkaa. Toivottavasti saat hyvän elämän.
Minulla on outo tunne, että viime aikoina en ole ollut yksin kuin niinä hetkinä, kun istahdan tämän koneen ääreen ja surfaaan cityyn. Voiko ihmisen elämä ollaakaan buugattu näin täyteen. Tajusin ajan ongelman, kun isännöitsijä soitti ja sanoi että oli sopinut kaikkien muiden kanssa että yhtiökokouspäivä on sitten se ja se. Minä siihen, että eipä muuten sovi ja laitoin uudelle kyselykierrokselle ja kerroin mikä päivä oli oikea :). Masentavaa.