Kävin tänään taas siellä onnettomuuspaikalla, ajattelin, että saisin olla hetken hänen kanssaan ja jutella. Onneksi siellä oli muitakin, en jäänyt ajatuksieni kanssa yksin. Tulin just hetki sitten kotiin, käytiin vielä hänen kämpillä kattomassa valokuvia, ja sain paidankin mukaan. Ihana, vaaleanpunainen kauluspaita, halusin ihan välttämättä, että hän laittaa sen päällensä juhliin, kun oli siinä niin komea. Se oli kaks kesää sitten, kun serkkulikan häihin tarvitsin poikaystävää näytille, niin eihän se ollut kukaan muu kuin rakas ritarini, joka tuli pelastamaan. Siinähän sitten leikittiin pariskuntaa ja palkaks sai massun täyteen ruokaa 🙂 Tälle muistolle mä hymyilen, tälle ihanalle heinäkuiselle kesäpäivälle.
