Voi luoja miten voikin krapulassa olla tunteet pinnassa, en tiedä miten päin olisi. Eilen oli ihan kummallinen ilta, tai ei nyt kummallisempi kuin muutkaan kerrat mutta jotain on muuttumassa ja koitan pohtia kovasti mitä se on. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja yllätin näinollen itsenikin.
Tapasin hienon ihmisen ja se sai mut ajattelemaan nyt taas liikaa asioita joita ei voi muuttaa ja kuinka pitää vaan antaa aikaa, ihan ensimmäiseksi itselle. Ja hyväksyä se ettei asiat aina mene toivomallaan tavalla. Miksi on niin vaikea muistaa tuota…
Mutta täytyy mussa olla jotain peruuttamattoman huonoa karmaakin, en kyllä keksi muutakaan. Ehkä näin on vaan tarkoitettu. Kerää koko Suomi-sarja. Mä en pidä helsingistä, tai lähinnä näistä ihmisistä enään. Oon aika totaalisen kyllästynyt. Hmm, ehkei mun kannata ajatella ja miettiä taas asioita enempää, se ei ainakaan paranna fiilistä.
Ja voih, harmittaa etten ole menossa Metallican keikalle, mut onneksi se kuuluu ihan kivasti tänne kun pitää oven auki. Jaksaisikohan lähteä kauppaan ostamaan karkkia…
