Vaikka ihmisseura onkin parasta, aika ripäesti tulee itselleni tarve vetätyä yksinäisyyteen. Ettei tarvitse koko ajan huomioida toisten tarpeita. Että voi vaan olla. Jos olisi valoisa aika, menisin ulos käppäilemään samalla kun olen itsekseni. Pimeässä en viitsi.
Lasken päiviä talvipäivänseisaukseen. Sitten tulee valoisa ja kevät. Ulkoilmassa erakoituminen luonnistuu juohevammin aurinkoisena kesäpäivänä kuin pimeässä vesisateessa.