En saa mitään aikaan. Olen eksynyt elämään – tai ehkä elämättömyyteen. Siivosin keittiön ennen aamiaista ihan vaan tunteakseni, että pystyn tekemään edes jotain. Mutta pystyin siivoamaan, joten eipä minussa taida todellista vikaa olla, olen vain hämmentynyt.
Päivän pituus on 5h 55min. Puolitoista viikkoa talvipäivänseisaukseen. Vireystila on matala. Laitoin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni jouluvalot parvekkeelle, mikä oli tyydyttävää. En kumminkaan jaksa stressata joulusta. Eikö stressi muutenkin ole joulun filosofian vastaista? Vaikka onkin ainakin naisten yleinen käytäntö stressata itsensä kyyneliin, niin että kaikki paha olo purkautuu jouluaattona juuri, kun kaiken piti olla täydellistä. Mieluummin vietän vähemmän standardin mukaisen, mutta rauhaisan joulun.