Tämmöstä tuli taas eteeni, taivahasta tipahtelevi.
Heräsin toissayönä omituiseen ryskyttämiseen, se kuului oveltani.
Kimposin säikähtäneenä ylös, en edes aluksi tajunnut että olen ihan omas himas. Kun tajunta laajeni, kiskoin releet niskaan, raivosta vauhkona ryntäsin kohti ovea epätyypillinen itsepuolustusväline kourassani katsomaan, ketä hieron lättyyn korkekorkoisella kengällä.
Nada.
Ovella ei näkynyt ketään.
Että mua vitutti.
Palasin sisälle käärimään savukkeen ja laatimaan sotasuunnitelmaa.
Ulkoportailla mietiskelin ja tutkailin ympäristöä, ei edes kengänjälkiä näkynyt pihalla vaikka lunta oli vähän ripottaen sadellut.
Kouristelin pahantahtoisuutta ja päätin että seuraava, joka mylkkää ovellani, löytää haravan perseestään.
Ei saa pelotella ihmisiä. Oikeesti.
Teidän,
[url=https://www.facebook.com/Antisankaritar?fref=nf]Antisankaritar[/url]