Kuten tässä onkin jo tullut valiteltua muutamaan eri otteeseen naapurien aiheuttamaa häiriköintiä, väitän että kaiken huippu on koettu eilen ja tänään.
Eilen illalla sippailin keittiössä pahaa päärynäviiniä ja kuuntelin musaa samalla kun selasin nettiä. Ikkuna oli pihalle auki ja kas, pienen melskaamisen jälkeen, naapurista alkoi todella kuulua kummia. Ihmettelin kun puheet ja kiroilu plus kaikenlainen sekoilu kantautui sisällä asti melko selvästi ja kurkkasin mitä tapahtuu.
Yläkerran ikkunasta istui pikku lippispää jalat pihalla, tupakka kädessä ja kaljapurkkki toisessa. Seinällä olevia palotikkaita pitkin kiipesi alas nuori tyttö, ehkä 15-vuotias, ilman kenkiä. Hyppäsi lumihankeen ja lähti kiertämään taloa.
En oikein uskonut silmiäni. Käskin pentujen rauhoittua ja ennen kaikkea vittu tuommonen seinäkiipeilu varsinkin saa jäädä yhteen kertaan. Mietin vähän aikaa mitä teen. Ratkaisu oli helppo, koska metelöinti oli alkanut jo paria tuntia aikasemmin eikä meno osoittanut ainakaan rauhoittumisen merkkejä. Soitin poliisit. Ja surkuttelin sitä ettei pentuja saa enää kurittaa ruumiillisesti, mielessä käväisi ajatus vyön solkipäällä suoraansanoen hakkaamisesta, niin paljon ärsytti. Että mikä vitun pelletalo tämä oikeesti on?!
Virkavalta ajeli ensin talon ohi pariinkin otteeseen ja lopulta ajoivat pihaan asti. Maijan sisällä neuvoteltiin ja osoiteltiin talon yläkertaan, portailla istui nämä sankarit ja asunnon haltija tupakalla. Muija joka tossa yläpuolella asuu, on just 18-vuotias.
Toinen poliiseista soittaa mulle vaikka seison pihassa tupakalla ja olin jo kädellä huitaissut että minä olen ilmoituksen tekijä. Pentuja naurattaa, vautsi poliisi, käheetä! Vähänks me ollaan kovia!
Vastasin kännykkään ja sanoin että soitatsä sieltä poliisiautosta? Mä oon tässä kato, heilutan kättä.
Poliisit nousi autosta kiirettä pitämättä ja tuli selvittämään tilannetta.
Kerroin että tuo pentu roikku äsken ikkunasta ja yks dorka kiipes seinää pitkin alas.
Asunnon haltija, sanokaamme häntä vaikka neiti kusitukaksi pieleenmenneen vaalennusoperaation jäljiltä, sai teinihepulit kun kuuli tapahtuneesta. ”Mää olin kaveria moikkaamassa tossa toisessa asunnossa, emmää hei tämmöstä hyväksy TOOdellaKAAN!” Sitten alkoi pikkupoikien ja tytön kilpakimitys, kuka vittu kiipesi, paiskaan sen akan just pihalle, kertokaa heti kuka se oli ja niin edespäin.
Poliisit siinä sitten kysyi näiltä pikkupojilta ikää. 13 ollaan, tuli yhdestä suusta. Missä asutte? Tuossa ihan lähellä, taas yhdestä suusta. Ja ootteko kaljaa ottanu? No ehei todellakaan olla! Ei myö juua! Heitin väliin että kuules sinä lippispää, sinun jalat sekä sinä itse roikuit äsken ikkunassa kaljan ja röökin kanssa, pitäiskö teidät ihan vaikka puhalluttaa, just in case?
”Ei ihan oikeesti olla mittään otettu, suatte puhalluttoo vaekka heti!” nämä äidin pikku kullat kimitti. Poliisit arvio tilanteen seuraavasti ”Kyllä myö miehen sannaa uskottaan, mitä sitä puhaltammaan suotta…”
Miehen sanaa?! Vitun valopääkyttä, oot kyllä palkkas ansainnu tästäkin keikasta.
Asiallisesti tälle neiti kusitukalle sanoin, että sorry hei ei millään pahalla, mutta tää sun kämppäs elämöinti on ollut tuskallisen kovaäänistä ja häiritsevää viimeaikoina, että tää ei todella ole edes eka kerta kun asiasta huomautetaan. Saa pitää kivaa, saa olla hauskaa mutta jotain rotia saatana.
Hän ymmärsi. Kai.
Ehdotin vittuillessani ja vittuunnuksissani että mitäpä jos käytte ihan kuulkaa katsomassa tuolla asunnossa minkälaista porukkaa siellä on? Saattas oikeesti löytyä muutama muukin miehen ikään ehtinyt 13 vuotias kalja kourassa.
”No myö tällä huomautusmenettelyllä nyt mennään, mittee sitä suotta kun ei tämän ihmeempätä oo…” Kiitos ihan vitusti avustanne, koittakaa löytää pihasta poiskin, tuntu se tänne löytäminenkin niin helvetin vaikeelta.
Toinen pikkupojista jäi vielä ovenrakoseen norkumaan kun muut meni sisälle. Se yritti mua ohjeistaa jostain, en kuullut ja käskin sen tukkia turpansa ja vikkelään. Kaveri hiipas sisälle nopeammin kun ehdin kissaa sanoa.
Isännöitsijälle laitoin viestin ja rukoilin sitä tekemään asialle jotain. Hän sitten soittikin ja pyysi laittamaan ylös kaikki mitä on tapahtunut poliisin visiitti mukaanlukien. Vuokraisäntää asiasta huomauttaessa auttaa jos on dokumenttia tämän paskamyrskyn laadusta ja määrästä.
Ilta jatkui musiikilla, pennut todella rauhoittui. Minä kävin kierroksen kaupungilla ja järjestin itselleni ihan megalomaanisen zombie-krapulan.
Aamulla soittaa yllättäen se pitkään kadoksissa ollut vuokraisäntäni, joka siis omistaa yläkerrankin asunnot. En ollu tuossa vaiheessa vielä selvää nähnytkään mutta vastasin reippaasti puhelimeen.
Lyhyestä virsi kaunis:
hän on saanut asuntoni melkein myytyä, ensiviikolla kirjoittavat kauppakirjat. Tämä tietää siis mulle lähtöö. Rupes naurattamaan. Sanoin että asia on ihan ookoo, olenkin tässä hakenut kouluun toiselle paikkakunnalle, että hyvällä tuurilla jos pääsen sinne, muutto olis edessä enivei. Uusi omistaja haluaisi muuttaa mahdollisimman pian. Totesin että alan etsiä uutta asuntoa samantien, ei mulla oo mitään pikaista muuttoa vastaan (kuten ei TOOdellaKAAN ole!)
Jätin kyllä kertomatta yläkerran tuottamasta melusaasteesta, enkä aio ilmoitella siitä enää yhtään mihinkään, tulkoon vaikka katosta läpi neiti kusitukka ja possensa.
Saa se uus omistaja nauttia tämän asunnon mukavuuksista ja uusista naapureistaan ilman taustatietoja.
Kusitukka kamuineen jatkakoon riehumista, I´m outta here! 😀