Eilen tuli kuultua ja nähtyä zääzmusiikkia pitkästä aikaa livenä. Kaks vanhaa setää, syntikka ja iloinen mieli yhdistettynä ei-niin-kovatehoiseen-vahvistimeen loi illalle tunnelmaa. Sedät veti ikivihreitä kakkoseen piiitkään ja huolella. Koska olen kohtelias ihminen, kiitin pappoja keikan jälkeen. Vanhempi, se foninsoittaja, otti kiitostelut hymyillen vastaan ja ihmetteli miten ”näinkin nuori nainen” voi tunnistaa evergreenit mitä he veti. Totesin papalle että kotona kirjahyllyssä on pari jazzlevyä mitä tulee joskus kuunneltua (ja radiosta tulee tuontuostakin Strangers in the night…) että näin.
Pumpun johtoheppu, kosketinsoittimen takana räppäävä pukinpartaan ja epäilyttävästi häpykarvoituksen ja lapasen näköiseen tukkaan naamioitunut mies, otti kiitokseni vastaan vieläkin sydämellisemmin kuin kaverinsa. Setää kiitellessä hänen katseensa suuntautui tissivakooni ja juurikin kun olin ehtinyt kiittää mukavasta kakstuntisesta, ukko hymyili kujeellisesti ja kähisi että ”sulla on upeet tissit”.
