Joistakin palveluista pyydetään korvaus "omantunnon mukaan".
Minä raukka, tämmönen suomalainen ujo hiiri, en kykene tuollaiseen.
Ei siksi, etteikö mulla olis omaatuntoa, ehei.
Minä oon tämmönen varsin rehellinen ja vilpitön ihminen, etenkin rehellinen ja haluan kaikille hyvää.
Nämä tämmöset epämääräiset ihmisyyttä ja hyvyyttä kolhivat "omantunnon mukaan" määritellyt korvaustoiveet ahdistaa ja aiheuttaa häpeää.
Jos joku esimerkiksi tarjoutuu antamaan jotain omaisuuttaan pois (ja minähän hamstraan kaiken romun minkä vaan irti saan), niin hyvä ihminen (minä) toki ehdottaa pientä korvausta.
Sitten sieltä tulee pyyntö maksaa omantunnon mukaan.
Mistä vitusta kenenkään pitäisi tietää, mitä se "omantunnon mukaan" tarkalleen ottaen on?!
Annanko kympin kirjahyllystä vai kaksi somasta matosta?!
Vittu!
Tommosessa tilanteen anteliaamman osapuolen pitäisi olla tarpeeksi suoraselkäinen ja sanoa että "ei kiitos, annan nämä pois, en halua korvausta, turhaan kaivelet siinä lompakkoas".
Olkaamme siis suoraselkäisesti anteliaita. Jos ei ole tarkoitus ottaa korvausta, ei sitten oteta.
Aina on tämmösiä pöllöjä jotka hämillämme etsitään kolikkoa rahapussin pohjalta että tässä kolme euroo, mulla ei oo nyt enempää, anteeks.
Joko se on tai ei oo, ihan yksinkertaista.
Kortistalukijoilla eli ennustajilla on tämmöinen tapa kuulema (no, oon käyny ennustajalla ihan oikeesti, ei kertonut mitään uutta), että session päätteeksi palkkio maksetaan omantunnon mukaan nggggggghhhhhhhh!!
Ei se oo tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Vaan vittu kun vielä olisi joku koodisto, minkä mukaan esimerkiksi ennustajalle maksetaan. Oon nimittäin ihan varma, että ihminen joka pystyy lukemaan korteista tulevaisuuteni, on varmasti kykenevä kiroamaan minut hevonhelevettiin kun työnnän ryppyisen kymmenen euron setelin pöydän yli.
Varmasti halveksii siinä että kehtaakin mulle vaan kympin antaa vaikka minä just 45 minuuttia avauduin sille kuinka sitä odottaa tumma mies ulkomailla, että korppi sinut nokkikoon ahkeraliisa, perästä kuuluu.
Hesarissa oli just juttu tinkimisestä. Siinä on mielenkiintoinen laji, jota en itse harrasta.
Ketjuliikkeissä turha on tinkiä, alennusta ei tule. Muutenkaan en oikein kehtais ikinä tiedustella keltään että voiko hinnassa tulla vastaan.
Joko se on tai ei, ei mitään liikkumavaroja, tämmöseen ei ole opetettu kotona eikä koulussa, ollaan suomessa ja täällä mennään sääntöjen mukaan saatana ja mitä se verottajakin sanoo?!
En ymmärrä aina näitä kaikkia tämän maailman hienouksia.
Ja ihan kirsikkana kakussa on kaikenmaailman kaupanpäällisten vinkujat. Että tämän kyllä otan tähän vielä, tämä ei oo niin arvokas.
Niinku että mitä vittua?
Parhaimmat tilanteet mitä olen sivusta seurannut, on se että tyyppi ensin maksaa 535 euroa jostain tuikitarpeellisesta paskasta mutta välttämättä tarvitsee paperiveitsen vielä kaupanpäälle, ei hyvää päivää, kannatti lähtee kuule ostoksille tänään, onnenpäivä!
Ja tämän jälkeen lähdetään Maxiin juoksemaan ämpärin perässä kun sieltä saattaa löytyä se vitun yllätyspalkinto, jonon pää on tuolla 500 metrin päässä mutta kyllä nyt kannattaa!
Terkkuja Iippolasta,
Antisankaritar
[url=https://www.facebook.com/Antisankaritar?ref=hl]Antisankaritar Facebookissa, joulu joka päivä![/url]
Ps. Sain äsken yläkerran naapurilta kaksi hienoa koristetaulua ja lasten puhallettavan uimalelun (krokodiili). Mahtavinta kaupankäyntiä ikinä: ota sinä nämä, muuten menee kaatikselle.
Ja minähän otin!