I.4.2011 sain vihdoinkin pitkän kikkailun jälkeen läppärin ja netin tänne kotiin. Ajattelin että se helpottaa mun elämää (blogausta) paljon, eipähän aina tartte juosta kirjastoon änkyröimään ja vihaamaan koululaisia.
No. Perjantaina 1.4 vietin mukavat 5-10 tuntia (?) koneen ääressä. Illalla ainoa seuralaiseni oli pullo pahaa viiniä ja netti. Ensimmäiset tunnit vietin keittiönpöydän ääressä, josta sopivan ajan kuluttua siirryin olkkariin, pistin koneen jatkoroikkaan kiinni ja asetuin ”mukavasti” sohvalle.
Silmät ristissä lueskelin feissarimokia, city-lehden juttuja, facebookkia ja muita sivustoja. Eli en siis kovin kattavasti edes tutkinut mitään. Joo, ja tietenkin googlasin Johanna ja Julia Tukiaista.
Välillä kävin tupakalla, jääkaapilla, pakollisella vessareissulla ja taas asetuin koneen ääreen.
Joka kerta kun nousin jaloilleni, selkä parkui tuskissaan. Ilmeisesti ruotoni ei ollut tottunut tämmösiin sessioihin, ja tarkemmin ajatellen ei sen pitäisi tottuakaan. Sarkastisesti ajattelin että vuoden kuluttua mut voidaan palokunnan avustuksella ujuttaa ikkunasta ulos. Jääkaapilla tuli nimittäin käytyä useammin kuin kerran ja muutenkin noudattamani karppausruokavalio sai kenkää. Uh.
Lauantai-aamuna nukuin myöhään, koska olin seikkaillut netissä kahteen asti. Itseasiassa selailin nettiä vielä sängyssäkin, asensin jatkojohdon makkariin ettei kone hyydy kesken leikin.
Heräsin ehkä klo 11. Ja avasin koneen samantien. Ja koko päivä meni kuten edellinen ilta, en käynyt edes postilaatikolla saati viemässä kolmea roskapussia roskikseen. Tässä vaiheessa ajattelin että palokunta saa vuoden päästä raivata tiensä ensin roskavuoren läpi, ennenkuin 300 kiloinen ruhoni kammetaan ikkunasta ulos. Ikkunaa on luonnollisesti tuossa vaiheessa jouduttu laajentamaan koska olen niin helevetin iso. Mielessä kävi myös, että mahdollisesti kärsin vakavista makuuhaavoista, diabeteksestä ja olen muutenkin kykenemätön liikkumaan ja lienenkö peseytynyt milloin viimeksi?
Mutta mikä pysäyttäisi tämmöstä tappajajunaa internetin ihmemaailmassa?
Lojuin koneen ääreessä koko lauantain, en pessyt hampaita ja mietin myös, voiko nainen yrittää kusta pulloon tai muuhun astiaan ettei tarvitse koneen ääreltä poistua? Päätin kuitenkin asioida wc:ssä tarpeen niin vaatiessa.
Edelleen, joka kerta kun nousin jaloilleni tai vaihdoin asentoa, voivottelin ääneen koska selkään sattui. Venyttelin hätäisesti muutaman kerran ja asetuin taas selailemaan asiattomuuksia. Lauantai-iltana taisin käydä suihkussa. En ole ihan varma, koska tuntikausien nettisessio teki minusta paitsi ärtyisän myös huonomuistisen. Illalla sentään pakotin itseni sammuttamaan koneen ajoissa, ainakin kello puol kaks ja jätin sen myös olohuoneeseen.
Sunnuntaiaamu.
Sängystä pääsin ylös luultavasti varmasti muistini mukaan ennen puoltapäivää. Kävin hätäisesti morjestamassa isosiskoani ja hänen perhettään, asioin heidän jääkaapillaan ja pääsin myös todistamaan tilannetta, jossa kuusivuotias ulostaa nielaisemansa kolikon. Kävin selailemassa nettiä myös siskon koneella.
Koko päivän olin vähän sumussa. Tuntui ettei puhekyky ollut entisensä ja muutenkin oli jäykähkö olo.
Kotiin tultua kokkailin salaattia ja muuta härpäkettä vaikka maha ilmoitteli ylikuormituksesta varsin kovaäänisesti.
Epäilin jossain vaiheessa jopa syöneeni niin paljon, että suolistoni repeää. Muutamat laiskat jumppaliikkeet eivät parantaneet oloa yhtään ja pötsini oli kuin ilmapallo.
Nukkumaan menin kolmelta yöllä, taas tuntikausien nettiseikkailujen jälkeen. Tehtailin jopa treffi-ilmoituksenkin internetinnostukseni vallassa, vain huomatakseni maanantai-aamuna että olen epähuomiossa hakenut naisseuraa.
Pääsin kuitenkin ovesta ulos. Vein kolme pussia roskia roskikseen ja palautin muutamia pulloja kauppaan. Samalla kävin fiksauttamassa lettini jossa oli pidennykset. Tulin kotiin lyhyttukkaisena ja tiskasin järjettömän määrän likaisia astioita.
Mitä tästä opimme? Liika on liikaa?
Tuon viikonlopun aikana olin lihonut kaksi kiloa.