Kaikki oli eilen lähes täydellistä siihen asti, kun lähdin asioimaan itselleni lounassämpylää.
Duunipaikkani lähellä on kiva kahvila missä on joka päivä keittolounas ja kaikenlaista muutakin herkkua vitriinit pullollaan. Yleensä nappaan mukaani kaffen ja pientä purtavaa (ellen ole vaahtosuisella karppausmoodilla kuten nyt).
Ruokkis kestää 30 minuuttia ja siinä ajassa pidän ihmisoikeutena syödä, juoda kahvin, imaista savukkeen, purskutella suun vedellä, yksi purkka ja punaa huuliin ja takaisin sorvin ääreen. Mulla on aina lähes täydellinen ajoitus, ehdin takaisin just eikä melkein ja hymyillen jatkan hommiani siitä mihin ne jäi.
Olin tässä taannoin maksamassa ostoksiani, ajatuksena livahtaa pihalle ja syödä eväät raikkaassa ulkoilmassa jne. Muoviraha oli jo tökätty koneeseen kun takaani kiilasi rouva tiskille utelemaan päivän keiton ominaisuuksista kohtalaisen äänekkäästi ”Onko se gluteenitonta? Minulle täytyy olla gluteeniton keitto!”
Kassaneiti hieman häkeltyi ja siltä jäi rahastaminen kesken, käsi hapuili hetken tyhjää ja samantien tiskille änkesi toinenkin akka utelemaan lounaskeiton hintaa ja tivaamaan ”missä on lounaaseen kuuluvat jälkiruokapullat, voisinko saada nyt heti yhden mukaani kun otan kumminkin kahvinkin onhan nää hylaa?!”
Kassa entistä häkeltyneempänä kiirehti tarjoamaan rouvalle asiaankuuluvan pullan selittäen samalla toiselle seinäruusulle että on myös gluteenitonta keittoa.
Mä olisin ollut tämän vittumaisen, ihmisarvoa, älykkyyttä ja kunniaani loukkaavan teon kanssa ihan okei kunnes ensimmäinen kiilaaja katsoi minua hieman alentuvasti ja muka-anteeksipyydellen naurahti ”on tässä vähän kiire” ja jatkoi gluteenittoman keittonsa perään huutelua.
Taisin tuijottaa rouvaa hetken suu auki ja muljautin silmiä kassalle joka oli saanut settinsä kasaan ja rupesi veloittamaan ostoksiani.
Referointi ajatuksistani:
Vai on teillä kiire, rouva hyvä? No sori ku olin ennen sua tässä just maksamassa näitä säälittäviä ostoksiani, en ajatellut mitään keittoa syödä kun ajattelin että tossa pihalla pystyn välttämään ihmiskontaktin ainakin 20 minuttiaa, tulee muuten tarpeeseen, ihan tosissaan pahoittelen että mullakin on ruokkis just tällä siunaaman sekunnilla että nyt tästä tuli varmasti rouvalle hirmuisesti haittaa kun kiilasitte näppärästi siihen peräpeiliin kiinni ja keskeytitte röyhkeästi ja moukkamaisesti mun asiointini kassalla. Ei muuta kuin hiivasienimäisen kutittelevaa loppupäivää ja toivottavasti saatte pälvikaljun, sointus mukavasti tohon aasinkaviota muistuttavaa naamanne johon olette tilaisuuden kunniaksi sonnustautunut.
Näitä on tullut nähtyä liiankin monta elämäni varrella mutta taas tänään mua sorrettiin samassa sämpyläjonossa.
Olin siis jälleen kerran lounasherkkujani ostostelemassa ja ehtinyt ihan maksaakin kaiken. Linjastolla oli mun take away-kahvini sekä sämpylä, josta olin ajatellut syödä ainoastaan sisukset (karppauksen takia). Pidin toisella kädellä reppua ja toisella kädellä yritin survoa lompakkoa sen sisälle kun perässä puuskuttanut herrasmies liian tiukassa puvuntakissa, roikkuvissa housuissa ja limanuljaskan käytöstavoissa työnsi mut pois jonosta keittolautasta sekä kyynärpäätään aseena käyttäen. Se siis pukkas mut jotenkin vaan siitä sivuun vaikka mulla oli hommat ihan snadisti kesken. Voi saatana taas miten reilua!
Vaikka mä kyllä närkästyin ihan aidosti ja tunteella, juttu oli kyllä melko huvittava. Keräsin evääni ja marssin työpaikalle kysymään että olenko mä jotenkin huonompi ihminen kuin muut kun mua saa ihan luvallisesti töniä ja ohitella tuolla soppajonossa? Kollegat oli sitä mieltä että etuilu, kiilaaminen ja muu edelläkuvattu toiminta on aika perseestä. Ei saa etuilla, kiilata ja käytöstavat kaunistaa.
Saamarin ukko ja soppalautanen, että kehtaskin.
Saamarin akat, että kehtasivatkin. ”On tässä vähän kiire…”
No niin olis vähän mullakin, työt odottaa ja pitäis ehtiä syödä ja herra ties mitä kaikkee ja sitten tulee tämmösiä salkku kädessä, teryleenit ja Pomarfinnit jalassa hikoilevia ja puuskuttavia ukkoja joiden pitää saada päivän annos perunaa puhumattakaan käherretyistä rouvista joilla nähtävästi on niin paljon parempi elämä että voivat aivan täysin vailla käytöstapoja kiilata muita maksavia asiakkaita ja kuvitella vielä että heidän ruokavammansa jaksaa herättää myötätuntoa yhdessäkään ihmisessä.
Pikku informaatiopläjäys: on yks paskanhailee vaikka sun ruokas pitäisi olla munaton, maidoton sekä jauhoton kun nähtävästi se on myös aivoton!
Eipä tässä muuta. Eu on kieltänyt lapsilta ilmapallojen puhaltelun. Onneks mun ongelmat on vain tämmösiä vähäpätöisiä, vittuimaisia ja happamia pikkujuttuja jotka röyhtäyttää hetken ja painuu sitten unholaan.
Haluaisin joskus tietää mitä se kahvilan kassa ajattelee asiakkaistaan, varsinkin näistä ruokavammailijoista.