Rippikoulu

Ta-taa. Tässä kävi semmonen juttu että kummipoikani päätti jättää rippikoulun väliin. Asiasta käsittääkseni käytiin perhepiirissä jonkinsortin kädenvääntöä mutta pojalla oli argumentit kohdallaan ja niin sai rippikoulu jäädä. Tajusin vasta hetki sitten, että pääsin kuin koira veräjästä. Kas kun minä raukkahan se erosin kirkosta aikoja sitten. Kävin ottelemassa hengellisyyden ja uskon kanssa muutaman erän, mutta lopulta päätin olla itekseni ja pesin käteni uskonnollisista asioista. Ei sillä, ettenkö jaksaisi ällistellä ameriikkalaisten uskontofanaattisuutta, puhumattakaan muista fundamentalisteista, mutta näin on nyt näreen latvat. Jos poika olisi ripille halunnut, siellä olisi saattanut olla kummitädillekin paikka auki alttarilla, ikkäänkuin pakon edessä. Mietin, olisinko sinne mennyt teeskentelemään siunaamista vai olisinko seissyt tekojeni sekä ajatusteni takana kuin kuka tahansa suoraselkäinen suomalainen ja lähettänyt sijaisen tilalleni. Se jää nyt näkemättä. No. Tänään on juhlapäivä kumminkin, joten rupesin etsimään sopivaa tällinkiä. Ei mitään liian hienoa, mutta kuitenkin tyylikästä. Ei liian rentoa, ei mitään mikä on rikki, hankala pitää päällä tai turhan tyylitöntäkään. Nämä pukeutumisleikit ovat toisinaan ihan kivoja, puuhaan vaatteiden ja korujen kanssa päivittäin työni puolesta, joten tämä sujuu jo rutiinilla. Eteisen naulakossa roikkui pakasta vedetty, hopeanvärinen, kirjailtu toppi. Vaikka olen pudottanut painoa roimasti, tiesin etta mainittu vaatekappale saattaa [i]vähän[/i] hiertää. Ostin topin muutamia päiviä sitten hyvinkin edulliseen hintaan ja mietin, että annan sen jollekin, jos en itse mahdu siihen. Kokeiltava se kuitenkin oli.

Sain tuon vaatekappaleen kiskottua päälle, mutta kun tajusin etten saa sitä yksin pois, koin puhdasverisen paniikkikohtauksen. Olin jo juoksemassa Aachin ovelle rukoilemaan apua, mutta muistin ettei Aachi ei ole kotona. Otin pari pyörähtelevää askelta ilmeisesti Ripaskaa, ryntäsin keittiöön etsimään saksia, kauhun pala puristaen kurkkua "JUMALA MÄ KUAAAAALEEEEEEEEN EN HALUU KUALLAAAAAA!!!!" Pää punaisena huutaen repäisin topin sivusaumat auki, jahven kiitos tämä luomus ei ollut kovin kestävää tekoa. Nyt siitä saa kivan koristetyynyn tai jonkun muun kivan jutun. Voi olla, etten koko riehumispaniikin aikana sanonut sanaakaan, taisin lopettaa hengittämisen hetkeksi koska aika varmasti saatoin pyörtyä. En oo varma. Muistikuvia tapahtuneesta leijuu maailmankaikkeudessa, minun päässä ne ovat nyt vain kaukainen muisto. Sen tiedän, että olin lähellä kuolemaa. Aivan takuulla. Antisankaritar [url=https://www.facebook.com/Antisankaritar?ref=hl]Antiksen facebookki[/url]