Kuten tässä joitakin aikoja sitten kävi ilmi, muutin asuntoon A. Asustelin siellä vähän yli puoli vuotta jakaen saman osoitteen Aachin, nyt 16v, kanssa.
Toisinaan oli huvittavaa kun Aachia ja minua pidettiin viranomaisinstansseissa avoparina, toisinaan Aachia pidettiin lapsenani ja sitten taas avopuoliskona.
Kerta toisensa jälkeen korjasin eri viranomaisille asioiden todellisen laidan, eli sen etten ole sekaantunut sakkolihaan ja ei, Aachi ei ole lapseni.
Nämä mainitut sekaannukset aiheutti asumismuotomme:
kaksiosta jaettu kaksi yksiötä, yhteinen ulko-ovi, omat sisäänkäynnit asuntoihin kylläkin. Rakennelmiin ei ollut varsinaisesti haettu rakennuslupia joten käytännössä väestötietojärjestelmä ei edes tuntenut toisen asunnon osoitetta koska "mitään toista asuntoa ei ole olemassa". Ei varmaan ollutkaan: ei lupia, ei asuntoa, so simple.
Asunto A:n ensimetreillä oli myös konkreettinen uhka joutua kodittomaksi samantien: ei pelkästään luvattomat modaukset vaan se perkeleen kylppäri. Ilmeisesti se oli rakenneltu kuin Stefan Lindforsin taannoinen Lego-talo: vailla jären hiventä. En varsinaisesti kysellyt asiasta sen enempää kun tipahti se pulu yhtenä päivänä liesituulettimeen ja se onkin ihan oma juttunsa se.
Kirjoitin aiheesta kolumnin Metro-lehteen jossa se jopa julkaistiin. Roppakaupalla rapaa niskaan aktiivisilta lukijoilta mutta hei! Yritä siinä ite saaha koko paketti mahtumaan 10 000:n sanaan!
Väärinkäsityksiltä ei voinut välttyä, tosin hu da fag keörs?
Asumisoikeus jotenkin pysyi, tosin sauna kaikui tyhjyyttään. Ei luvallista saunaa, ei saunaa lain. Vain saunahuone ilman kiuasta ja lauteita.
No sitten aikuisena ihmisenä katselin kun pihalla rupesi pyörimään vuokraisäntää, remonttiukkoo ja vaikka mitä vilskettä. Mänin uteliaana kysymään jotta mitä tapahtuu?
No männöö nämä asunnot myyntiin.
Aa… Mut ei niitä kukaan osta kuitenkaan, tä.
Alakerran rouva hermostui puljaamiseen ja muutti edesmenneen Mutteri-herran asuntoon. Mutteri oli vaihtanut hiippakuntaa kesällä ja kyllä se minua suretti ihan aidosti. Kukaan ei myöskään enää pengo postilaatikoitamme eikä soita ambulanssia, poliisia saati taksia useita kertoja päivässä itselleen.
Mutteri lähti tyylillä ja jätti jälkeensä kasan dynamiittia, jonka joku erikoisyksikkö kävi ottamassa parempaan talteen tuossa syssymmällä. Ei siinä että koko talo olisi voinut lentää ilmaan, Ronkainen veti lipat saunassa ku lahot lauteet petti alta ja se vitutti kaikkia minuutin, itse Ronkaista vähän pidempään.
Siispä on alakerran asunnot, kaksi kaksiota, tyhjillään, vailla elämää ja huolenpitäjää. Entä jos minä muutan toiseen ja Aachi toiseen?
Ite ku haluaisin aikuisena ihmisenä vähän enemmän lääniä ja on näitä arvokalujakin melko paljon, seinät on revetä arvotaiteen painosta.
No sehän passaa, katellaan.
Sinäkö siis olisit tulossa vuokralle?
Kyllä. Miten olis? Voisitko vaikka nyt tehdä jonkun päätöksen ja sillee?
Mutta ku nämä on myynnissä.
No myy perkele, kuka näitä ostaa?! Ota vuokralaisia nii saat rahaa, hölömö ukko.
Niin koitti se onnenpäivä kun naapurin ukko tärähti musiikinsoittelusta ja kävi kääntymässä soluasuntomme eteisessä . Huusi vittua, saatanaa, perkelettä ja paiskoi ovia naamaan.
Ei siinä mittään, kerrankos sitä ihmistä vituttaa.
Ottaa siinä aikuinen ihminen asenteen ja tarjoaa sovintoa sekä keskustelua. Että kun olemme tämmöinen pieni yhteisö ja sellaista nii voitasko olla niinku ihmiset?
No se sopi, nyt taas moikataan.
Muutto alakertaan tapahtuikin sitten päivässä.
Vuokraisäntä oli myynyt asunnon veljelleen, veli asuu Juupajoella, semmonen asuntosijottelija. Vuokrasopimuksessa pitkästä aikaa taas uusi nimi ja tilinumero.
Uudessa kodissa uudet maalit ja jopa julkisivupuolelta maalatut keittiön kaapinovet. Selvää säästöä.
Vähän sama oli kuin ulko-oven maalaus sisäpuolelta: rahaa säästyy kun ei suotta aukaise ovea maalauksen ajaksi, siinä männöö se raja ja ihan kirjaimellisesti.
Naulakko pysyy seinässä aika varmasti kahdella ruuvilla sekä kahdella liian lyhyellä ruuvilla. Odotan sen tipahtamista hetkenä minä hyvänsä. Muuten tämä on kyllä hyvä:
kammareissa ei vedä niinkuin yläkerran residenssissä missä piti teipata ikkunat kesällä säppiin ettei ne lähe lentoon. Lahot puitteet nii siinä on paha tuulta ja ikkunaa pidellä, loppuu kädet kesken.
Ampiaisia, mehiläisiä ja muita kaikenmaaliman surisijoita kyllä riitti ikkunoista liikennöimään.
Aachilla ei ollut sen parempi tilanne:
se kun avas sen yhden ikkunan, minkä vielä auki sai, sisään lennähti ampiainen joka hätisti tuon paatuneen, maalla kasvaneen miehenalun minun puolelleni.
Löysin sen kotikoloni lattialta istumasta ja lehteä lukemasta kun ei uskaltanut omaan kotiinsa mennä "kun en tiijä mihin se ampiainen meni!"
No tässä sitten totta tosiaan nämä asiaintilat muuttui ja muutettiin kumpikin alakertaan, kylläkin eri osoitteisiin virallisesti.
Muuttopäivänä mulle ehdotettiin että muuttaisin seiskan sijasta kutoseen. Kieltäydyin, koska oli ne kalsaritkin jo kaappiin taiteltu nätisti liitingille laitettu. Ehkä vähän ihmettelin tätä taivuttelua.
Mikä perkeleen vika tässä seiskassa on?
Tai mitä vikaa siinä kutosessa on ku minut yritettään sinne muiluttaa viekkaudella ja vääryydellä?!
Minä seiskaan, Aachi kutoseen, nytkin se yskii tuolla seinän takana.
Vuokraisäntä siis vaihtui mutta ei mikään muu. Entinen vuokraisäntä, sanokaamme häntä Handeliksi, soittaa tuon tuostakin ja soittelee puhelimeen youtuben kautta musiikkia, keskustelemme elämästä ja kerran jopa kävi sunnuntaina kuluttamassa kallisarvoista sohvakangasta.
Onneksi hänellä oli tuolloin omat oluet mukana takin povitaskussa, mulla ei olis ollut tarjoilua.
Ymmärrettävästi Handelin asuntoasioita on hoitanut joku muu, eli päävastuullisena sopimusten kirjoittelijana Handeli ei ole pätevä. Sekin tuli huomattua edellisen asunnon asioiden kanssa painiskellessa: vuokrasopimus piti välillä tehdä isännöitsijätoimiston kanssa koska maksamattomien vastikkeiden takia asunnot olivat joutuneet taloyhtiön hallinnointiin.
Tänään se edunvalvoja sitten soittaa, mukava nuori mies, tulemme hyvin toimeen. Kysyi että kuinkas se uusi asunto… ootko viihtynyt?
Hymyilytti.
Kerroin että on hyvä asunto ja tilavampikin on. Että mikäs sydämellä, sano pois vaan.
Sen sijaan että tätä asuntoa suotta olis myyty kellekään, omistaja on vielä Handeli, ei suinkaan Juupajoen velipoika kuten mulle annettiin ymmärtää. Ja lukihan se veljen nimikin vuokrasopimuksessa joten mistä minä mitään tiedän!
Yllätyksenä tämmöinen ei kyllä tullut.
Nyt pitää vaan laatia uusi vuokrasopimus ja veljpoejan pitää palauttaa jo maksettu vuokra minulle. Tililläni näkyy lähipäivinä epänormaalia liikehdintää, saatan ihan vaikka seota onnesta.
Kauppareissulla hukkasin kympin setelin. Rahan katoaminen vitutti mua enemmän kuin mikään tähän mennessä kerrottu, olin niin vihainen itselleni että tärisin.
Mut sitte se kymppi löytyi ja ostin kaikkea hyvää, en kylläkään karkkia kuten kuten olin aikonut tehdä niillä kolmella eurolla, jotka vielä olivat tallessa taskunpohjalla.
Ja sekin saatanan vihannes-mikä-lie-kesäkurpitsa tipahti lattialle ja katkes keskeltä.
Se kyllä vähän nauratti.
Jouduin ristimään jalat etten kuse housuuni ilosta.