Joku mystinen joku on tunkenut kaappini täyteen tavaraa, jota minulla ei pitänyt olla.
Selailin paikallista mainoslehteä joissa joku haluaa ostaa autonromuja tai uistimia ja joku haluaa vanhoja mitaleja.
Jotkut siis bisnestietoisesti haalii romua joita muut ei halua. Miksköhän mä en tekis pientä pisnestä näillä romuilla mitä mun kaapista löytyy?
On toimiva vhs-nauhuri. Tarviiko sitä enää mihinkään? Onhan mulla vain ja ainoastaan noin 50 vhs-kasettia, Bondeja ja muuta asiallista erittäin huonolaatuisina kopioina. Pitääkö nämä säilyttää vai heitänkö menemään? Entä jos tarviin niitä vielä johonkin? Mulla on toki myös kotiteatteri ja kolme dvd-soitinta, joista varmuudella ainakin yksi ei toimi toivotulla tavalla. Entä jos sen voi korjata? Siihen ei kylläkään ole kaukosäädintä.
Löytynyt myös vaatteita joita en ole käyttänyt ikinä, enkä tule käyttämään. Heitänkö pois? Tai sitten ”vien ne kirpparille”. Olen ollut viemässä seurakunnan kirppikselle vaatteita noin sata kertaa. Haluaako joku arvata monestiko olen itseasiassa noin tehnyt?
Edesmennyt isoäitini oli luonteeltaan keräilijä. Nykyään kutsuisimme häntä hamstraajaksi. Sillä mummulla oli kamaa nurkat pullollaan, kaikki Kindermunayllätyksistä lähtien piti säilyttää ja mahdollisuuksien mukaan pitää esillä ja pöytäliinoja piti olla vähintään kaksi päällekkäin. Ja ne koristetyynyt… Niitä oli joka istuimella kaksi. Kattolamppuja muistan olkkarista laskeneeni neljä tai viisi. Plus tietenkin pöytälamput joita oli kolme erilaista. Ja yksi jalkalamppu. Se on mulla nykyään.
Vein eilen uuteen kämppääni lastin epämääräistä tavaraa. Jotenkin vähän jäi hämäämään seikka, että olohuoneessa oli kaksi pöytää (kirppis ja roskalavalöytöjä, vitriini (kirppis), lamppu jossa on pöytätaso ( roskalavalta) ja yhdessä laatikossa oli kolme pöytälamppua (yksi iskältä, yksi toiselta mummolta ja kolmas oli oma hankinta). Kaikki kamat on erittäin vanhoja ja rakkaudella pidetty, en tykkää Ikean systeemeistä juuri lainkaan.
Mutta tuota…
Kun pitäis mahtua asumaankin.
Koristetyynyjä mulla on yhteenlasketusti vain ja ainoastaan 10 kappaletta. Mattoja mulla on neljä, kaikki isoja ja kaikki täysin erityylisiä ja -värisiä. Uusi, vajaa 40 neliöinen lukaalini ei yksinkertaisesti pysty imaisemaan noita mattoja tyylikkäästi mitenkään. Eli kaks joutaa varastoon?
Näyttäs olevan myös 10 riikinkukon sulkaa koristeena kukkaruukussa johon jokun kasveistani kuoli vuosi sitten. Sisilialaisesta kenkäoutletistä hankitut platform-saappaat (pidin niitä kerran, sitten lihoin) on saaneet täytettä sanomalehdestä että voin pitää niitä koristeena. Jotkut hopeiset sandaletit on kirjahyllyssä, niitä joku joskus käytti kerran tai kahdesti. Kun ne oli lentämässä roskikseen, ”pelastin” ne. Ovat kokoa 35, oma kavioni on 39. Et ehkä sit joskus kun mahdun niihin…?
Taitaa olla huolellisen ja tarkan itsetutkiskelun aika. Koko homman naurettavin mutteri on Marimekon kangas, josta piti joskus tulla hääpukuni. Että 7 metriä Taivas-kangasta odottaa ostajaansa. En varmana anna ilmaseks, oli ihan törkykallista.
Pistän tämän blogauksen psykologia-osastolle. ”Lainausmerkkejä” säästelemättä. Ihan syystä.