Selittelyt, että ”en mahtanut sille mitään”, ”se vain tapahtui”, ”olin voimaton tapahtumien edessä” ovat silkkaa reduktionistista puppua. Päinvastoin kuin vaistojensa varassa elävä eläin, ihminen voi itse valita tapansa toimia ja reagoida asioihin. Iäkäs hintelä professorikin voi selvitä kolmelta saksalaiselta keskitysleiriltä hengissä (mitä sanaa haen, anybody?)
Sanottua sanaa ei saa takaisin, mutta sen kanssa voi oppia elämään – halutessaan. Haavat sydämessä märkivät pitkään, mutta nekin voivat parantua, jos niin haluaa. Ihmisen halu ja tahto voivat oikein suunnattuna pystyä enempään kuin eläimen vaistot ja voima.
En käytä sanaa parempaan, koska ihmiskunnan historia on täynnä toistuvia esimerkkejä siitä, miten ihminen on käyttänyt halujansa ja tahtojansa väärin. Evolutionistisesti ajateltuna ne [väärät valinnat] ovat vain osa ihmiskunnan kehityskulkua. Minä väitän sitäkin näkemystä reduktionistiseksi, vähätteleväksi.
Ihminen, sinä siinä, voit valita mitä itse tahdot ja haluat!
Kiitos mata1:lle blogista (http://www.city.fi/b4299/) joka herätti ja konkretisoi nämä mietteet pääkopassani 🙂
-c-