Parisuhde ei muuta vain elämäntilannetta.
Se muuttaa aivojen toimintaa mitattavalla tavalla.
Neurotieteilijät ovat löytäneet selkeitä eroja siinä, miten sinkkujen ja parisuhteessa olevien aivot käsittelevät stressiä, sosiaalisia tilanteita ja palkitsemista.
Kyse ei ole pelkistä psykologisista eroista vaan biologisista muutoksista, joita voi tarkastella aivotutkimusmenetelmillä.
Nämä löydöt valottavat samalla, miksi pitkä sinkku-aika vaikuttaa ihmisiin eri tavoin, ja miksi toiset viihtyvät itsekseen paremmin kuin toiset.
Jokainen kuuluu jompaankumpaan ryhmään, ja tiede pystyy nyt kertomaan konkreettisesti, mitä se tarkoittaa aivoissa.
LUE LISÄÄ: Miksi osa ihmisistä pysyy pitkään sinkkuna – psykologien mukaan syy on yllättävän brutaali
Kortisolitaso eroaa mitattavasti parisuhdestatuksen mukaan
PubMedissä julkaistussa tutkimuksessa, jossa mitattiin kortisolitasoja suhteessa parisuhdestatukseen, havaittiin, että parisuhteessa olevilla – erityisesti vakaassa ja turvallisessa suhteessa – oli lähtökohtaisesti matalammat kortisolitasot kuin yksinäisillä tai epävakaassa suhteessa olevilla.
Kortisoli on elimistön tärkein stressihormoni, ja sen pitkäkestoinen korkea taso vaikuttaa terveyteen laaja-alaisesti.
Tämä ei tarkoita, että sinkut ovat automaattisesti stressaantuneempia, mutta heidän aivonsa eivät saa samaa biologista stressipuskuria, jonka turvallinen kiintymyssuhde tarjoaa.
Oksitosiinijärjestelmä aktivoituu eri tavoin
Oksitosiini – niin kutsuttu ”kiintymyshormoni” – vapautuu kumppanin kosketuksesta, läheisyydestä ja seksuaalisesta kanssakäymisestä.
Frontiers in Neuroscience -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että parisuhteessa olevilla on todennäköisesti tiheämmin endogeenisiä oksitosiiniaktivointeja, mikä puolestaan vaimenta HPA-akselin, eli stressijärjestelmän, aktivaatiota ja stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää kumppanin läsnä ollessa.
Sinkuilla tämä järjestelmä ei ole poissa käytöstä, mutta se aktivoituu harvemmin ja lyhytkestoisemmin, mikä vaikuttaa siihen, miten aivot säätelevät stressiä arjessa.
Aivot käsittelevät sosiaalista luottamusta eri tavoin
Loneliness and the Social Brain –tutkimuksessa seurattiin pitkään yksinäisten ja sosiaalisesti aktiivisten ihmisten aivotoimintaa.
Yksinäisillä ihmisillä aivojen luottamusta ja palkitsemista käsittelevät alueet reagoivat sosiaalisiin tilanteisiin heikommin – ikään kuin aivot olisivat oppineet odottamaan vähemmän ihmiskohtaamiselta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että pitkään yksin elänyt ihminen voi kokea sosiaaliset tilanteet kuormittavampina – ei luonteensa vaan aivojensa takia.
Pitkäkestoinen parisuhde muuttaa aivojen palkitsemiskaaviota
[Yli 3 000 paria seuranneessa Gottman-tutkimuksessa sekä aivotutkimuksissa on havaittu, että pitkissä parisuhteissa kumppanit alkavat neurologisesti säädellä toistensa stressireaktioita.
Tutkimukset parien fysiologisesta synkronisoinnista osoittavat, että sydämenlyönneissä ja stressivasteissa alkaa näkyä yhteensovittautumista vuosien myötä.
Sinkku-aivot eivät koe tällaista ulkoisen säätelyn tasoa.
Sinkun aivot eivät ole huonommassa kunnossa – ne toimivat eri tavalla
Tärkeä tarkennus: sinkku-aivot eivät ole heikommat – ne ovat sopeutuneet erilaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.
Tutkimus sinkkujen ja parisuhteessa olevien yksinäisyydestä ja sosiaalisesta tuesta osoitti, että sinkuilla voi olla ystävistä, perheestä tai omasta toimijuudesta kumpuava vaihtoehtoinen sosiaalinen tukiverkosto, joka korvaa osan kumppanin tarjoamista biologisista eduista.
Parisuhde on yksi polku neurobiologiseen tasapainoon – muttei ainoa.
LUE LISÄÄ: Lapsettomilla ihmisillä on usein yhteinen piirre – psykologit pitävät sitä yllättävänä ominaisuutena
