Aattopa hyvinkin

Tänään on aika hyvä mieli. Oli eilenkin, mutta vain osittain. Exä tuli käymään ja se oli niin maassa että pahaa teki 🙁 Jotenkin se selvisi ruokapöydässä itkemättä mutta heti kun oltiin kaksin toisessa huoneessa, alkoi kyyneleet valua yms. Sitten se lähti vielä iltamyöhään ajamaan Tampereelle kun ei pystynyt jäämään tänne; liikaa yhteisiä muistoja ja teki kuulemma pahaa olla mun kanssa saamatta kuitenkaan sitä mitä haluaa. Tuli siinä itellekin kyynelet silmiin, lähinnä myötätunnosta. Tänään puhuttiin pikaisesti puhelimessa ja se onneksi vaikutti jo vähän pirteämmältä.

Pirteä oli myös mamma joka kävi meillä juomassa joulurauhanjulistuskahvit. Pelkäsin vähän että millä mielellä mamma on, kun tää on eka joulu pappan kuoleman jälkeen. Mutta tosiaan ainakin vielä sillä näytti olevan ihan hyvä mieli. Lupasin lähteä tuossa iltapäivemmällä sen kanssa haudalle. Itekin haluan käydä siellä. Vähän on tietty haikea ja surullinen mieli itse kullakin; joulu kun tuo mieleen kaikki aikaisemmat joulut jolloin pappa on ollut mukana ja sen myötä tuntuu pahalta ettei se enää ole.

No juu. Kai mun tarvii mennä kaneja ulkoiluttamaan. Eilen oli kiva kattella kuinka ne nautti olostaan; tekivät mielettömiä riemuloikkia ja leikkivät keskenään syöksähdellen täyttä vauhtia toisiaan päin ja väistäen viime hetkellä 🙂 On ne sulosia veijareita.