Heräsin aamulla radiosta kaikuvaan jumalanpalvelukseen. Isällä on joku fetissi kuunnella niitä sunnuntaisin. Ja kun tänne vanhemmille kerran eilen suutuspäissäni tunkeuduin, niin onhan se toisten elämäntapa nyt hyväksyttävä. Vaikka olisin kyllä mielelläni nukkunut hiukan pidempään kun edellisyönä jäi unet kokonaan väliin.
Äiti oli laittanut oikean herkkuaamiaisen. Eksoottisia hedelmiä ja juustoja ja kaikkea. En vaan oikein osannut nauttia siitä, kun ruokahalu on kadoksissa ja on vaikea saada mitään alas. Tänään pitäisi vielä selvitä isänpäivälounaasta ja sitten illalla mennä mummin luokse, jonne tulee myös toinen mamma sekä meidän perhe – lukuun ottamatta sitä yhtä välinpitämätöntä.
On vähän tyhjä olo. Eka isänpäivä ilman pappaa. Olen jo pariin kertaan ajatellut juosta tuohon naapuriin onnittelemaan pappaa. Mutta kun ei se ole siellä. Haudalla haluaisin ehdottomasti käydä, mutta saa nyt nähdä että miten sen saa järjestymään. Katsoin juuri kuvaa pappasta ja jopa valokuvassa se vaikutti jotenkin niin läsnäolevalta että tuli sisälle ihan lämmin olo.
Halasin isää äskettäin onnitellakseni ja se halaus oli tyypilliseen tapaansa niin jäykkä kuin olla voi. Isä ei ole oikein koskaan osannut suhtautua muhun ja tuollaiset hellyydenosoitukset ovat sille aika vaikeita. Se on niin kauhean monimutkainen persoona. Mutta ehdottomasti paras isä silti, meille 🙂 Ja täytyy kyllä myöntää että olen perinyt siltä aika paljon ominaisuuksia (=omituisuuksia). Tämä johtaa siihen päätelmään, että olen itsekin melko monimutkainen persoona. Se on kyllä todettu monesti ennenkin, joten ei mitään uutta auringon alla.
Eilen oli kivan rentouttava ilta. Kävin pitkästä aikaa saunassa jonka jälkeen nautin kauden ensimmäiset glögit. Täysillä en pystynyt illasta nauttimaan, sillä vatsanpohja muistutteli ahdistuksesta melko ahkerasti. Koko ajan on määrittelemättömän paha olla, henkisesti ja fyysisestikin. Toivon että tämä tästä helpottaa pian, sillä alan olla aika hajalla. Ei ihminen loputtomiin kestä paineita ja ahdistusta. Jossain vaiheessa keho – ja mielenterveys – alkavat pettää. Toivottavasti eivät kuitenkaan ihan vielä. Toivottavasti saan sen erään tärkeän tiedon alkuviikosta ja toivottavasti se on positiivista kuultavaa. Muussa tapauksessa menen ehkä rikki.
Sunnuntai on viikon ahdistavin päivä, mutta koittakaahan kaikki nauttia siitä. Ja pitäkää isistä huolta 🙂