Maailman suurin krapula

Otsikko kertookin kaiken oleellisen. Olo on suorastaan helvetillinen. Luulin jo kokeneeni hirveimmät mahdolliset darrat, mutta nyt ymmärrän, että ne ovat olleet vain todellisen krapulan varjokuvia. En tiennyt että tällainen olotila on edes mahdollinen.

Kenties kahden päivän putki on suurin syypää oksetusolooni. Perjantaiset pikkujoulut ja eiliset saunabileet osottautuivat lyömättömäksi yhdistelmäksi, ainakin massiivisen krapulan kannalta.

Hauskaa oli toki. Pikkujoulut olivat erään firman, ja olin niissä siis mukana avecin roolissa. Paikalla oli noin 300 henkeä ja ruoka- ja juomapuoli maksutonta tietysti. Tulihan siinä sitten otettua muutamat valkoviinilasilliset ja konjakit. Ilta oli melkoisen railakas. Pikkutunneilla huomasin tanssivani letkajenkkaa tuntemattomien ihmisten kanssa. Ou jee.

No entäs eilinen sitten? Olin koko päivän aivan tolkuttoman väsynyt ja ajattelin kauhulla edessä olevaa iltaa. Olisi tehnyt kovasti mieli perua koko meno, mutta eihän se käynyt päinsä kun oli sentään serkun juhlat kyseessä. Sain kuin sainkin siis raahauduttua paikalle ja vieläpä ihan ajoissa.
Pippaloissa oli ihan hauskaa vaikka hävisinkin jokaisen biljardipelin johon lähdin mukaan. Isoveljet ja serkku vaimoineen lähtivät koteihinsa ihmisten aikaan, kun taas minä päätin suunnata baariin serkun ja veljien kavereiden kanssa.

No. Baarista lähdin sitten veljen parhaan ystävän kera jatkoille jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Tiedossa piti olla mitä parhaimmat jatkot, mutta ne tuottivat aikamoisen pettymyksen vaisuudellaan. En kerro mitä sitten tapahtui (lälläslää!), mutta nukkumaan pääsin suunnilleen aamuseitsemältä. Yhdeltä heräsin aivan tolkuttomaan jyskytykseen, tärinään, vapinaan, heikotukseen ja loppu onkin historiaa.

Kolme juominkipäivää plakkarissa tältä viikolta. Aika hyvin. Mutta kaikkiin on hyvät perustelut. En minä normaalisti ole tämmöinen, en varmasti, en tasan tarkkaan ole. Turha edes yrittää väittää muuta 🙂

Nyt on vuorotellen kylmä ja kuuma. Joka paikkaa särkee. Voin pahoin. Olen totaalisen jumissa – kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen vaati uskomatonta, epäinhimillistä ponnistelua.

Kuka väittikään, että krapula olisi luova tila?