Eilinen hetkellin hyväntuulisuus oli vain harhaa, joka loppui lyheen. Tai oikeastaan se loppui siihen, kun entinen poikaystävä saapui baarireissultaan.
Taustaksi voin kertoa sen, että eron jälkeen olemme vielä majailleet samassa kämpässä. Tämä siksi, etten ole vielä löytänyt uutta asuntoa. Uskoin että asustelu eksän kanssa sujuisi hyvin. Ja ihan kivasti on mennytkin, muutamia kinoja lukuun ottamatta. Erottiinhan me ihan sovussa, vaikka se tapahtuikin aika surullisesti, kun omat tunteet hiipuivat ja toisen ei.
Vietin rattoisaa iltaa siis kotona ja koska ei nukuttanut laisinkaan, en viitsinyt väkisin mennä pyörimään sänkyyn. Jukka (=entinen) saapui kotiin joskus aamuyöstä ja olin silloin vielä hereillä. Lähes välittömästi kotiuduttuaan hän alkoi syytellä mua mitä kummallisimmista asioista. Muun muassa siitä, että haen miesseuraa näin pian eromme jälkeen. Ensinnäkään mä en ole metsästämässä miehiä, ainakaan tarkoituksellisesti. Suhtaudun asiaan niin, että jos joku sopiva kohdalle sattuu, niin haluan kyllä katsoa, voisiko siitä ehkä muodostua jotain. Mutta siis missään tapauksessa en etsimällä etsi ketään.
Toisekseen en oikein ymmärrä, mitä koko asia Jukalle kuuluu. Miksi hän ottaa sen jatkuvasti puheeksi ja syyttelee mua asioista joita en ole tehnyt. Lisäksi hän sekoitti koko soppaan myös erään miespuolisen ystäväni, jonka kanssa mulla ei todellakaan ole koskaan ollut mitään. Nyt sain kuitenkin kuulla, miten meilläkin on käynnissä ties mitä juttua.
Tämän jälkeen minut haukuttiin aika monilla eri ilmaisuilla, joita en viitsi tänne kirjoittaa. Sanottakoon kuitenkin, että sain kuulla melkoisen loukkaavia solvauksia. Yritin monta kertaa kehoittaa häntä nukkumaan päänsä selväksi, mutta sitä suuta ei tukkinut mikään. Lopulta meni itseltänikin hermot ja saatoin sanoa jotain hieman ilkeää. En kuitenkaan lähellekään mitään sellaista, mitä itse sain kuulla.
Sain syytöksiä myös siitä, että nukun kaikki yöt sohvalla enkä hänen vieressään, vaikka hän kaipaisi lohdutusta ja minua kainaloonsa. Hän nyt ilmeisesti on ymmärtänyt erotilanteen hieman väärin. Jos edelleen kaipaisin hänen kainaloonsa, en kenties olisi häntä jättänyt. Mutta olenhan minä kovin itsekäs ihminen, kun en viitsi toista tämän haluamalla tavalla lohduttaa.
Kuuden maissa aloin katsella bussiaikatauluja, sillä ei oikeastaan houkuttanut jäädä siihen kämppään. Jossain vaiheessa Jukka sitten simahti, ja mä heitin tärkeimmät kamat kassiin ja suuntasin bussipysäkille. No tokihan bussi vilahti ohi siinä vaiheessa kun olin vielä suhteellisen kaukana pysäkistä. Odottelin hetken seuraavaa, mutta sitten päätin lähteä talsimaan kohti määränpäätäni. Matkaa oli noin 7km, joka nyt sinänsä ei ole matka eikä mikään, mutta huonoilla kengillä ja kantamuksilla varustettuna se hieman kirpaisi. Varsinkin yön jälkeen, jonka aikana en ollut nukkunut sekuntiakaan.
Ennen lähtöäni kirjoitin Herra Känniääliölle lapun, jossa ilmaisin mielipiteeni hänen käytöksestään. Omia lievästi ilkeitä sanojani pyysin anteeksi ja toivoin että myös hän pohtisi hieman omaa toimintaansa. Aamupäivällä sitten sain tekstiviestin, jossa minua haukuttiin edelleen eikä sen kirjoittaja ilmeisestikään ollut muuttanut mielipiteitään aamuöisestä.
Kylläpä tekee hienoa huomata, että miltei neljän vuoden suhteen jälkeen jätetyn osapuolen katkeruus on niin massiivinen, että se ilmeisesti oikeuttaa tällaiseen käytökseen. Alkoholia voisi pitää lieventävänä asianhaarana, mutta kun tyyppi oli samaa mieltä vielä selvittyäänkin.
Ja minä kun ihan tosissani uskoin siihen kliseeseen, että eron jälkeen voidaan pysyä ystävinä. Omasta puolestani pystyisin kyllä, mutta kun toinen ei pysty irrottautumaan poikaystävän roolistaan.
Että tulipa ihan mukava lisä tähän ahdinkoon.