Ukkoa ei ole. Hän nukkui pois äskettäin. Hoitotalosta soitettiin lauantaiaamuna kello 7.50. Ukolla oli ikää 90 vuotta, yksi kuukausi ja yksi päivä. Ukko oli sairastaessaankin arvokas ja tärkeä ihminen, vaikka hän parilla viime käynnillä ei puhunut mitään, ja ehkä ei muistanut, eikä tuntenutkaan. Ukko sai lonkkamurtuman, lonkka leikattiin sairaalassa, hänet siirrettiin terveyskeskukseen. Ukko kuntoutui niin hyvin, että hänet tavattiin kerran terveysaseman pihalta ulkoa kotiin lähtemässä yksin. Hänet asutettiin terveyskeskuksessa koodioven taakse. Alettiin pohtia pärjäisikö Ukko yksin. Asuntoa käytiin katsomassa. Hänestä ei ollut yksin asujaksi ja eläjäksi ja täysin omaisia kuulematta Ukko siirrettiin naapurikuntaan, vaikka Ukko oli asunut yli 60 vuotta kaupungissa ja eihän iäkkäillä ystävillä ollut tietysti mahdollisuutta vierailla hänen luonaan.Palvelutalossa tuntui menevän hyvin. Ukolla oli oma, siisti huone, suihku, wc ja tietysti hyvää ruokaa. Kun kerran hoitosuunnitelmaa pohdittiin, niin lääketieteellisin perusteisiin vedoten mainittiin, ettei Ukkoa enää elvytettäisi, eikä annettaisi punasolutankkausta, eikä nesteytystä. Se hämmensi. Ikävää oli, että lähiomaisille ei annettu missään vaiheessa Ukon hoitosuunnitelmaa kirjallisesti pyynnöistä huolimatta, vaikka sitä välillä päivitettiin. On ymmärrettävää, että iäkkäät saattavat kaatua huoneissa ja käytävillä tai pudota sängystä. Omaisissa herättää huomiota ja kummastusta, kun lasku tulee ambulanssikyydistä ja vaikkapa parin päivän sairaalareissusta, eikä tiedä mitä on tapahtunut. Ukon tila alkoi hiipua, kun liikkuminen ja ulkona olo oli vähäistä. Hän siirtyi jälleen rollaattorikauteen ja lopulta hänestä tuli sänkypotilas, ja vähitellen lääkitystä vähennettiin, vähennettiin. Hän sai ns. hyvää perushoitoa ja perushoivaa. Äskettäin Ukko saatettiin ja siunattiin uuteen kotiin pienen joukon läsnäollessa.
JK. Kunnioitetaanko vanhoja ihmisiä riittävästi? Ymmärretäänkö ikääntyneen ihmisen arvo läheisille ja omaisille eri hoitopaikoissa? Kuinka omaisia kuullaan? Menevätkö lääketieteelliset perusteet ja hyötyajattelu elämän ja elämän arvon edelle? Riittäkö vanhuksille vain perushoito? Kuinka Alzheimerin tautia ja dementiaa sairastavia hoidetaan niukoilla resursseilla? Eikö lääkkeillä haluta enää elämää pitkittää, vaan tulevaisuudessa linjauksina ovat palliatiivinen-, saattohoito- tai jopa eutanasialinjaus, siihenkö menee uusi sotekin?
