[i]päättyi tappoon[/i] Joku jo viikolla lehteä silmäillessään sanoikin, jotta ’tuo pitäs nähä, tuo alku’. Joku semmoinen joka ei muuten välitä, joku rätyläinen. Tietysti leikkiäkin mukana, aika karskia huumoria. Sillä se…
Cityn toimitus21.7.2017 14:26(Päivitetty: 21.7.2017 11:38)
[i]päättyi tappoon[/i]
Joku jo viikolla lehteä silmäillessään sanoikin, jotta ’tuo pitäs nähä, tuo alku’. Joku semmoinen joka ei muuten välitä, joku rätyläinen.
Tietysti leikkiäkin mukana, aika karskia huumoria.
Sillä se sitten alkoi, just sillä: ryminällä ja melskeellä, alastomilla, vaatteettomilla ja vaatetetuilla huiskijoilla, jotka täyttivät laajan lavan. Englannista asti oli pitänyt rahdata tuo sakki, ikään kuin suomalaiset eivät osaisi ’temput’ tehdä. Kuninkaallisen [i]Royal Opera Housen[/i] Housut pois -porukkaa olivat, harjoittaneet ’haureutta’ ensi kertaa jo vuonna 2001 Lontoossa.
Oopperassa Olavinlinnassa olimme;
olettehan kuulleet: "… [b][url=https://www.youtube.com/watch?v=xCFEk6Y8TmM]La donna è mobile[/url][/b] …"
[b]Verdin Giuseppen[/b] [i]Rigoletossa[/i].
Viikkoa liian aikaisin [b]Putinin[/b] näkemistä ajatellen: istuu [url=http://www.ita-savo.fi/uutiset/lahella/jan-strandholm-kehottaa-varaamaan-aikaa-putinin-vierailussa-ennennakemattomat]ensi torstaina[/url] täällä, tosin vissiin keskemmällä salia.
Ei se niin pöljää hommaa ole kuin luulisi – tai mitä Tohmajärven [b]Giuseppe Räty[/b] lohkoo. Kerran kesässä satasen pulittaa, niin pääsee ulommaiselle piippuhyllylle toisten köyhien sekaan kuikkimaan ja ihmettelemään, mitä kaikkea ihmisen kurkusta lähteekin. Kyllä tällainen oleskelu yhden koti-iltanyhjöttämisen voittaa!
Ja hyväähän, tuo piru, Rigoletto, hovinarri pohjimmiltaan tahtoo, mutta vain läheiselleen eli omalle tyttärelleen Gildalle, jota yrittää suojella henkeen ja vereen.
Siinäpä se kaksinaismoraalin huippu: miksi hyvää ainoastaan omalleen, läheiselleen – mutta muille ’pahaa’! Olkoon siinä Rigoletton kirjallinen sanoma, libreton, joka perustuu [b]Victor Hugon[/b] näytelmään [i]Kuningas huvittelee[/i].
Musiikin sanoma on jo toinen, jopa viehättävä, tarttuva. [b]Tuuli Takala[/b] [i]Gildana[/i] oli huippu, jopa [b]Kiril Manolov[/b] [i]Rigolettona[/i] jäi varjoon ajoittain.
Musiikin puhtaudesta ei maallikolla ole valitettavaa, se jääköön osaavimpiin korviin, kuten Hesarin kriitikko [b]Vesa Sirénin[/b] ensi-ilta-arviopaloihin:
[quote]"Takala oli 90-prosenttisesti vastustamaton myös laulajana. Sointi oli ja laulu sävykästä ja useimmiten myös erittäin puhdasta. Vain hetkittäin hän yritti ehkä pakottaa sointia suuremmaksi, mikä toi ohimenevää pinnistelyä."[/quote]
[quote]"Hyvän juhlaorkesteri sointi kuulosti normaalia kompressoidummalta. Kontrabassot olisivat saaneet soida syvemmin, heleät kohdat heleämmin."[/quote]
Loppulausunto (Rätyä siistien):
[b][url=http://hikkaj.blogspot.fi/2013/07/ensimmainen-maalikerta-ennen-oopperaa.html] – Hiton hyvä![/url][/b]
.