HookJones

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2014.

A I D A (runo pöytälaatikosta)  1

Materiaan ja mediaan
kaikkialla psyykataan.
Ei tää oo mitään elämää
- vaan pelkkää muovimaailmaa.

Näytellään et kolahtaa
- kukaan ei oo tosissaan.
Jauhetaan silmätkirkkaina
pelkkää paskaa vaan.

Tekopirtee mannekkiini
mainostaa unelmaa.
Pubista mä pimun roudaan
-pukeutunut on mustaan.

Aamulla se mulle kertoo
haluuvansa itsemurhaa.
Se vihaa itseänsä
ja tätä valheellista maailmaa.

Se näyttää käsivarttaan
- arpia ja viiltojaan.
Ja lasittunein silmin sanoo
ettei osaa ketään rakastaa.

Itseänsä myy ja varastaa
saadakseensa kamaa.
Se tuo tuskaan lohtua,
kohtuun pääsee palaamaan.

Aida lähti hoitaan pokaa
ja mä kaljaa juomaan.
Emme enää nähneet
- mä oon nähnyt näitä liikaa.

Itseeni oon kyllästynyt,
ja tähän kaikkeen paskaan.
Kukaan ei tunne toistaan
- itsellemme vaan kaivamme hautaa.


Mielen Vankina (runo )  1

Mä oon paisuva,
puhkeava kupla,
ilmaan haihtuva
nimetön unikuva.

Mun ääneni kaiku
sanojani toistaa,
nimetöntä tuskaansa
kuuroille huutaa.

Oon mielen vankina
horjuvassa majakassa.
Pimeässä valona
kyynelissä suolaisissa.

Totuuksien raiskaama
en koskaan oo kotona.
Oon syntieni summana
teljettynä petona.

Oon vääryyden oikomana
sokkona kulkija,
hiomaton uneksija
avaamassa haavoja.

Tietoon lukittuna
mä hukutan rakkautta.
Kätkettyä onnea
en haluu paljastaa


= PSYKOOSIA =  1

Herään ja tajuan välähdyksenomaisesti kaiken seitsenulottoisessa maailmassa. Näen visiona 2002 jälkeen kristuksen syntymän reaaliajassa todetakseni järkyttyneenä ihmisen naiivin monotonisuuden heidän kolmiulotteisessa maailmassaan. Voiko ihminen tosiaan lyhytnäköisesti, vailla suurempaa visiota, toimia keksimänsä aikakoneen (kellon) mukaan, kiertää ja toistaa samoja hieman eri väreihin naamioituja virheitä kuin jotain mandraa.

Ihmiset ovat täydellisesti psyyykattuja kirjoituksiin, uskomuksiin, tapoihin, moraaliin, ravintoon, keksimiinsä laitteisiin, kulttureihin, ääneen, hajuun, makuun, tuntoaistiin, omaan itseensä, järjestelmiin, ohjelmiin, tietoliikenteeseen sähköön, työhön, ihmettelemään olemassaoloaan… täydellinen psykoosi – liika tieto on liikaa ihmisaivoille.

Joku soitta ovikelloa. En jaksa muistaa enään kuin murto-osan siitä mitä juuri ajattelin – ajatukseni kiertävät kehää. Silti yritän muistaa kävellen edestakaisin huoneistossani. Minulla on paskahätä ja menen vessaan – mietin. Vessapaperia ei ole – ei näytä olevan mitään muutakaan asumisesta kielivää tavaraa. Hetkinen! Missä helvetin asunnossa minä olen?

Ovikello soi, ja tajuan istuvani vessanpytyllä. Olenkohan pyyhkinyt perseeni? Ai niin, vessapaperi! Pesen perseeni käsisuihkulla ja lähden vessasta kunnes tajuan, että housuni ovat nilkoissa estämässä etenemistäni kohti ulko-ovea. Vedän riepeästi housuni ylös ja juoksen ovelle. Avaan oven. Ei ketään, mutta näen vastasataneessa lumessa lenkkitossun jäljet – suunnilleen minun kokoani. Painan lumeen lenkkareistani aivan samanlaiset jäljet – en muista, että olisin käynyt ulkona. Tajuan, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ulkona on kylmä. Huoneisto on keskimmäistä osaa rivitalossa jossa on seitsemän muuta huoneistoa. Vastapäätä ovesta katsoen on kaksikerroksinen rivitalo. Lumisade on loppunut ja katson kirkasta tähtitaivasta – olen yksin ja minua pelottaa. En voi uskoa tätä todeksi – enkä tiedä missä olen. Palaan sisälle.

Havahdun viikkolehti kädessäni, toisessa kädessä keltainen tussikynä , jolla olen värjännyt jonkin alkoholistinäyttelijän kertomuksesta kohdan; "ilman kiinnekohtia elämä on mahdotonta". Kiinnekohta, ajattelen. Ajattelen mitä ajattelen. Taidan seota ellen saa ammatti apua. Tiedän kuka olen, ja ainoat kiinnekohdat ovat päässäni kehää kiertävät ajatukseni.

Ovikello soi ja avaan oven täyden paniikin jähmettäessä minua. Se on taxikuski. Olenko tilannut taxin? Sitten huomaan, että minulla on kännykkä tiukassa otteessa kädessäni – käm meni ovat hikiset. Parasta mennä taxilla hoitamaan tämä psykoosi.

Olen mielisairaalan hoitohenkilökunnan käsissä – tuttua. Kiinnekohta on löytynyt ja tajuan, ettei minulla oikeastaan ole mitään hätää. Osastolla, jolle tulin, minua tervehtivät monet tutut kasvot. Nauran.




KIVI SYDÄMENÄ (runo)  1

Onttona kulkeva
on mun sydän murtuva.
Rakkauteni särkyi,
jäi yksin pakkaseen.

Toivoni karkaa
sokeana rakkautena.
Hurmoksesta vajosin
luutuneena tyhjyyteen.

Talvi sisään ontuu
ikävänä totuutena,
mikään ei saa muuttua
enään koskaan entiseen.

Ilkkuen nauravat
reikiäni sydämessä
jotka puhkoivat
sen aidon onnen tunteen.

Sydän toivoaan kaipaa
- on kivi sudämenä.
Puuttuu monta palaa
- pian sydän halkeaa.

Kova ulkokuori murtuu
- on kivi sydämenä.
monta palaa puuttuvaa
-on kivi sydämenä.


TUULIMYLLY  1

Minä en taistele tuulimyllyjä vastaan - ne eivät ole minun
vihollisiani, vaan tekemättömiä tekojani.

Minä rakennan tätä tuulimyllyäni keskelle metsää humisevien korpien.

Täällä jänisten ja oravien poluilla tiettömillä sammaloitunut
nurmikenttä. Tänne lapsena eksyimme; minä, veljeni sekä kaksi
serkkupoikaa. Rakensimme jalkapallokentän - Aurinkopallon kenttä.

Tänne palasin sattumalta - vastasatanut marraskuinen lumi peitti
silkinohuena mättäät ja pensaat joita kentälle oli
kasvanut. Tuulivoimistui ja taivaalta satoi kiviä. Niistä minä
rakensin aluksi tornin satoine porrasaskelmineen kiivettäväksi
katsomaan tornin ikkunoista lukemattomiin honkiin ja kuusiin.

Tuuli yltyi ja repi rakennustelineet mukanaan - ne minä kerään ja
tuulimyllyn rakennan - aina uudelleen.

Rakennan sitä tuulimyllyä aina talvisina öinä - sitä koskaan valmiiksi
en saa. Ei ole sitä traktorin tekemää tien

tapaista. Kentän vallanneet puskat tuulessa ilkkuvat - samoin kuin ne
lukemattomat kivet. Kivet joita rautakangella väänsimme maalitolppien
tieltä.

Täällä heitimme myös keihästä ja jousipyssyt rakensimme. Aina tänne
palaan - tähän kenttään johon aurinko ei yllä, eikä mikään reitti
sinne löydä. Herätessäni tajusin, että tuulimylly tuulessa pyörii.



= VIIVAVEIVI =  1

Kuka sekoo sähkörahaan,
kuka kanaa keinuttaa
- ei mun tarvi aina voittaa,
eikä toista kuljettaa.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viiva veivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Ei mun akku aina lataa
-neuvot pitää varastaa.
Mittari näyttää kahtasataa
ja päävisiot mua kuljettaa.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Lisää pitääsaada munaa
tähän vitun sähköjunaan.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana.
Oman saman kokemana
monena hokemana.

Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana.
Oman saman kokemana
monena hokemana.

Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana
Oman saman kokemana
monena hokemana.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Tänään mun on hyvä olla;
kukkona oon tunkiolla.

Viivaveivi veivaa pollan
- vanha palaa roviolla.

Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.

Mä tykkään olla turmiolla
- paistaa nakit kuutamolla.
Taikametsän aukiolla
nakuna saan viuhahdella.