Sattumalta tänään mäkkärissä city tarttui kouraani. Vein sen työpaikalleni el maco -aterian seuraksi ja luin lehden pitkästä aikaa kannesta kanteen. Muistelin aikoja, jolloin käytin city.fi:tä päivittäin ja mietin, että miksi aikoinaan lähdin..
Kai se oli se seurustelun aloittaminen. City oli kuitenkin lähinnä seuranhakua varten minulle, silloin aikanaan.
Tuumin siinä kuitenkin, että olisipa mukava lukea juttuja nykyäänkin, sillä olihan se oikein hyvä sivusto aikanaan.
Tänä iltana palasin….
Muutin nimimerkkini, koska vanha nimimerkkini oli jo käytössä. Yllätyksekseni, vahvistettuani rekisteröitymisen tekstiviestillä, olin yhtäkkiä vanhalla nimimerkilläni sisällä. Nimeni oli siis ollut varattu itse minulle, monta vuotta!
Vielä enemmän yllätyin, kun löysin kaikki kuvani ja blogini täältä piilotettuina neljän vuoden jälkeen. Kaikki nekin kuvat, jotka luulin hävittäneeni edellisen läppärin kovalevyn hajotessa.
Eli city.fi yllätti minut positiivisesti. Päätin juuri jäädä tänne ”asiakkaaksi”, koska facebook täyttyy pikkuhiljaa myös sukulaisista ja ei-toivotuista(kin) kavereista, ja irc-galleria taas on pilalle pelattu teinihelvetti. Täällä tiedän toistaiseksi vain kaksi ystävääni, joiden kummankaan mielipidettä en pelkää ja voin siksi teeskennellä olevani oma itseni.
Eikö virtuaalimaailman idea ollut juuri se, että voit hetken aikaa irrottautua normiarjesta?