Joululoma on alkamasssa, takki on tyhjääkin tyhjempi ja peilistä kurkistaa kulahtanut ilmestys. Naamasta näkee, että syksy on mennyt töitä tehdessä. Kovin paljon muutakaan ei ole elämään mahtunut. Kasvot ovat vanhentuneet ainakin viisi vuotta, kroppa rupsahtanut täysin ja kapasiteetti on edelleen osittaiskäytössä valtaisan univelan vuoksi.
Tällä viikolla on ollut hieman aikaa nähdä kavereita pitkästä aikaa. Oman elämän tapahtumaköyhyys on vain korostunut. Dokaajien, pokaajien, lasten, matkojen, teatterielämysten, illallisten ja juhlien joukossa on mukava kertoa, miten suurin osa illoista on kulunut työpaperien, opintopaperien tai unien parissa – ja sairastaessa. Maaninen, hetkellinen todellisuuspako on onnistunut kirjojen avulla.
Lomallakin pitäisi jatkaa opintoja. Kyllä se onnistunee. Loman suunnitelmani on yksinkertainen: unta, ulkoilua, urheilua, syömistä, lukemista, opiskelua. Pieni lepohetki aikaa saada gimma edes pikkuisen back on track ennen seuraavaa rutistusta.
Minulla on kaksi lupausta uudelle vuodelle: valmistuminen ja aktiivisen treenauksen ylläpitäminen. Niiden on pakko pitää.