Flunssaisen pumpuliset aivoni kaipasivat kevyttä lukemista. Kaivoin antikasta noin 20 sentillä ostetun kevyen (painonkin puolesta) pokkarin esille ja aloin lukea. Kyseessä oli The Ladies of Missalonghi, jonka on kirjoittanut aussikirjailija Colleen McCullough. Kyseisen leidin tunnetuin teos on telkkarisarjaksikin päätynyt Okalinnut, joten takuuvarmaa höttöä oli luvassa.
Hötön puolivälissä aloin pitkästyä. Stoori oli vesitetty versio L.M. Montgomeryn loistavasta The Blue Castle -teoksesta. Kummassakin on surkea vanhapiika, köyhä perhe, varakas ja vmäinen suku, kaunis ja vmäinen serkkutyttö, epämääräinen muukalainen, sydänsairausväärinkäsitys, avioliitto ja autuas loppu. Pliis.
Sininen linna on oikeasti hauska kirja, johon kelpaa palata – Ladies of Missalonghi oli 85% höttöä. Loppuun päästiin. Koska halusin lukea jotain oikeasti stimuloivaa ennen illan leffasurffailumaratonia, kaivoin esille Thorton Wilderin ihanan The Bridge of San Luis Reyn.
*
Tämän illan leffasurffailu on mielenkiintoinen palanen ihmismieltä ja ihmissuhteita: Oopperan kummituksen valta-asetelmat ja kolmiodraama; Walk the Linen relatiivinen totuus, ihmissuhde- ja uskokuviot; Heartbreak Hotelin tarina ihmissuhteista ja ystävyydestä ja Viimeisen tangon Pariisissa valta-asetelman ja hyväksikäytön traaginen punos.