PurrRRRRRRR!

Kävin viemässä kaikki mahdolliset roskat roskiksiinsa. Silitin ylvästä, omistajansa ulkoiluttamaa rotukisua, joka armollisesti salli minun lähestyä. Pienen paijauksen jälkeen ylpeys suli, kissakaunokainen hypähti polvelle ja aloitti kunnon hurinan. Kissan kehräys on kyllä maailman rentouttavimpia ääniä – kunnes huomaa kaunoisen ankkuroituneen tukevasti housunpolviinsa kynsineen. 🙂