Täällä sitä istutaan taas käsi poskella koneen ääressä kynttilän liekkiä tuijottaen, vaikka tässä pitäisi tehdä töitä, olla tehokas, jättää iltasyöminen ja vain maistella pehmeästi ja zeniläisesti hymyillen iltateetä.
Olo on jotenkin monityydyttämätön, mikä kuulostaa kovasti kaksimieliseltä (ja toisaalta rasvaiselta – kuin maininnalta margariinipurkin kyljessä…), vaikka kyseessä on sellainen monen elämänalueen ahistus. Pieneltä osin ollaan myös ahdistuneita sivistyneen eurooppalaisesti, vaikka lähimmäs päästää tätä metsäsuomalaista tunnetilaa, jossa tekisi mieli istua yksin metsässä mököttämässä, kun elu vaan kyrsii tarpeeksi.
Työtaakka ahistaa. Opinnot ahistavat. Rahatilanne ahistaa. Ystävyyssuhteet pohdituttavat. Unelmoida ei oikein uskalla, vaikka mieli tekisi – siitä tulee kuitenkin paha mieli. Kaiken huipuksi flunssa on hiipimässä kimppuun sankarillisesta puolustustaistelusta huolimatta.
Ehkä pitäisi mennä vain taas nukkumaan. Siitä on enemmän hyötyä asioiden tuloksettomasta vatvomisesta.