Voihan kevät…

Talsittuani bussipysäkiltä kotiin kuteet pölyssä, hiukset tappuralla, kengät harmaina ja nenu tuhisevana saatoin todetan kevään virallisesti alkaneeksi. Huomiota vahvisti myös paniikkijarrutuksellaan matkustajiaan lennätellyt työmatkabussini, joka väisti viime tipassa Kurvissa ajotielle…

Talsittuani bussipysäkiltä kotiin kuteet pölyssä, hiukset tappuralla, kengät harmaina ja nenu tuhisevana saatoin todetan kevään virallisesti alkaneeksi. Huomiota vahvisti myös paniikkijarrutuksellaan matkustajiaan lennätellyt työmatkabussini, joka väisti viime tipassa Kurvissa ajotielle harhautuneita sekakäyttäjiä ja suoritti akuankkamaisen jarrutuksen, jossa koko bussin peräosa nousi ilmaan. About. Siwan kassalla saattoi myös päätellä ulkojuomiskauden alkaneen urakalla, sillä puistoa kohti mönki porukkaa horjahtelevassa jonossa, ja porttikongit toimivat sekä juomapaikkoina että bajamajoina.

Kaverini on jo päässyt todistamaan varminta kevään merkkiä eli auringon valosta intoutuneita karjuja (siis miehiä). Matkalla Kurvista Kaisaniemeen polvimittainen hame, mustat paksut sukkahousut, matalat ballerinatossut, lyhyt villakangastakki, aurinkolasit ja Marimekon olkalaukku kirvoittivat kehut bebanderista, perseestä ja bootysta, yhdet sössötykset rinnoista, yhden moitinnan paksuista sääristä ja yhden toiveen menosta puskaan naimaan. Härskit sedät ovat täällä taas. Todellinen sekoaminen tapahtunee siinä vaiheessa, kun sukkikset jätetään himaan ja pistellään menemään paljain säärin. Kaverini kanssa pohdittiin jälleen kerran, että pitäisikö meidän naistenkin sitten ryhtyä kommentoimaan karvaisia sääriä, sukkia sandaaleissa, paljaita kaljamahoja, olutterassirusketuksia ja vyölaukkuja noin niin kuin tasa-arvon nimissä, muka. Suurin osa naisista on onneksi liian fiksuja tuohon.

Kevään ja kesän merkkejä ovat myös peililasit, purjehduskengät, poplarit, kirkkaat värit, kesäautot ja kesämusa. Jostain kumman syystä kaikki vanhat kasarikesähitit, tusinareggae ja muu ”letkeä” kesämusa sekä Scooter tekevät paluun. Kaikissa niissä on kestämistä. Tuo Scooter on kyllä samaan kauhuluokkaa kuin Danny, tyylikin on tismalleen kohdallaan… Tämänkin vuoksi pohtii, että voisi lähteä torstaina kuuntelemaan Satyriconia. Ei olisi pelkoa kevyestä kesöpopista siinä vaiheessa…

Kevään merkki on myös lisääntyvä työtaakka ja monet suuret ja pienet ongelmat. Pitänee mennä nukkumaan, jotta jaksaa niitä taas aamuvarhaisesta ratkoa.