Juuri pääsin valittamasta kaikille, etten onnistu ikinä hakeutumaan riittävään humalatilaan, niin että naama olisi ihan iso stop-merkki vaan. No täällä Hkissä oli lauantaina sateista ja kurjaa, ja kaverin kanssa pelastauduttiin kaljateltan kautta baariin, mikä jo tietysti sinänsä lupailee hyvää. Ja jotenkin siinä kesäfiilistelyssä kontrolli unehtui ja minä olin kuin olinkin kaatokännissä aamuviideltä! Jee!
Tosin pysyin pystyssä ja muistan vielä sen pussailemani tytön nimenkin mutta siis minun standardeillani kaatokännissä. Tämä lupaa hyvää kesää ajatellen. Mutta kuka prkl keksi järjestää sen suokkimiitin juuri sinä ainoana viikonloppuna, kun olen jäjestänyt itselleni töitä? mitä häh? Vasta olen oivaltanut humalan perimmäisen olemuksen ja sitten en pääse keulimaan cityläisten edessä tätä vasta hankittua taitoa.
No mutta oliko tämä nyt riittävä syy aukoa päätä blogin muodossa, jää nähtäväksi..