Uudet kuviot. Uusi työ. Uudet vaatteet. Uudet huulet. "Uusi suhde".
Ossin "menetys" pyörii ajatuksissa edelleen, mutta nyt voin jo ajoittain hymyillen muistella rakkaan karvapallon kommelluksia.
Uudet kuviot on tosiaan helpottaneet eteenpäin jaksamista. Alotin uudessa työpaikassa tässä muutama viikko sitten. Viihdyin kun tappi perseessä, paikka on lähestulkoon täydellinen. Mukavia ihmisiä, mukava potilas, ja työt ei oo mitenkään ahdistavan vaikeita. Asustelen itse sellasessa hienossa hirsitalossa ihan työpaikan lieppeillä. Kun en työskentele kuin apina, heilun kotona, alasti. Tai sauvakävelen kuin viimestä päivää.
Uudet vaatteet. Kyllä. Komerossa oli liikaa Ossin karvoja, ja mä oon huomaamattani onnistunut tiputtamaan muutaman kilon läskiä jonnekki. Vaatekaapin uudistus oli siis pieni pakko. Raksun mielestä mun uusi vaatetyyli on lesbo. Mun mielestä mun uusi vaatetyyli on mukava ja söpö. Vähän enemmän väriä (ei pelkästään mustaa ja tummia värejä), vähän enemmän klassisia ja söpöjä vaatteita, mekkoja ja koruja, hiunoja kenkiä ja ehania laukkuja. Mä en tiedä miten musta yhtäkkiä on muka lesbon näkönen tullut, mutta ihan sama.
Uudet huulet on suunniteltu toukokuulle. Meen täyttämään huuleni jollain ihme-aineella. Se kumminki häviää puolessa vuodessa, joten ikuista vahinkoa en ajatellu mennä tekemään. Jos tykkäilen isommista huulista, saan jatkaa täyttelyä kerran-kaks vuosittain.
Uusi suhde, periaatteessa. Raksun ja mun valtataistelu on vihdoin ja viimein rauhottunut. Mä yritän kuunnella sitä joskus ja rauhottua omien vouhotuksia kera. Touhuan ja tehoilen edelleen, mutta otan joskus jopa miehekkeen tunteet/toiveet huomioon. Ainakin kerran viikossa. Ehkä.