Kirjoittelin tuossa kesällä omasta [url=http://www.city.fi/blogit/naisetkamerantakana/beautiful+body-haaste+paulan+vastaus/124130]kropasta ja liikuntaprojekteista, elämänmuutoksesta ja niiden onnistumisista tai epäonnistumisista.[/url] Kuten jo kirjoituksessakin totesin, niin muutoksen aika tulisi vielä.
Minä toimin usein niin, että kun saan todella tarpeekseni jostain niin motivoidun korjaamaan asiaa. Pyrin pois siitä mitä en halua, ja erityisesti siitä mitä en todellakaan halua. Tänä syksynä asiat joista sain todella tarpeekseni olivat väsymys, huono fyysinen kunto, niskakivut ja ylipaino. Muihin palaan myöhemmin, mutta väsymystä kuvaa hyvin että piti nukkua yli 9 h ja silti väsytti.
Aikatauluni on ollut todella haipakka töiden suhteen. Kuvasin kevät-syksyllä viidettoista häät, sen lisäksi pari tuhatta koululaista, satoja lapsia, useita yrityskeikkoja ja paljon viikonlopputöitä. Arkeni on siis aikalaisen epäsäännöllistä ja vauhdikasta, eikä yrittäjänä kukaan tule ja kerro, että "nyt on riittävästi tälle päivälle hommia tehty". Ajattelin aluksi, että väsymykseni on täysin työuupumuksen kaltaista.
Viime keväästä ja osin tuosta em. kirjoituksesta asti oli poltellut sellainen "Enough is now F*ckin Enough" – tunne. Nyt saa riittää. Varsinkin se väsymys. Tästä tunteesta ja sen aiheuttamasta vastamotivaatiostani käsin olenkin ryhdistäytynyt monessa asiassa. Listasin päässäni jo tuolloin asiat jotka olivat arjessani extra stressitekijöitä- tai hankaloittajia ja puutuin niihin. Niitä olivat mm. nukkumaanmeno, töiden aikaisemmin lopettaminen ja liikkuminen. Tämä syksy onkin kiireestä huolimatta sujunut paljon paremmin kuin aikaisemmat.
Jes, jotta et saa väärää kuvaa, ei en ole nyt 20 kiloa laihempi supersuoriutuja, joka muutti elämänsä yhdessä yössä. Aloitin todella todella pienistä asioita kuten aikaisempi nukkumaanmeno tai suunnitellumpi kaupassakäynti (= ruokaa jääkaappiin myös seuraavalle päivälle ja aamulle), ja näissäkin hakkasin päätäni seinään useasti ja "jojoilin". Olen käynyt useammin ulkoilemassa, en voi silti puhua urheilusta. Piti hyväksyä että kun itsensä elättäminen tällä yrittäjä-ura-valinnalla on jo sinänsä ponnistelua, niin elämäntapojen muutos tähän päälle ottaa aikansa. Joku viisas onkin joskus sanonut että ei se vauhti vaan suunta. Jotkut nostavat rimaa itselleen, minä pilkoin yksinkertaiset asiat vieläkin yksinkertaisempiin ja pienempiin palasiin.
Ravinto- ja elämäntapa-ohjeistuksiahan löytyy niin paljon kuin on sieniä sateella. Ja näin ummikkona joskus tiedon paljous ja eroavaisuus on todella hämmentävää. Neljä viikkoa sitten minä jätin pois sokerin. Ja viljan. Ilman sen kummempaa ravintoasiantuntija-taustaa, tiesin lähipiiristäni niin monta esimerkkiä, joille tämä on auttanut ratkaisevasti elopainon kevennyksessä. Päätin että tartun johonkin, ja tartuin tuohon.
Vaikutukset tähän asti ovat olleet yllättäviä. Joku grammakin on saattanut lähteä, mutta se virkeys! Minusta on tuntunut kuin olisin saanut yhden extra-akun koneistooni lisää. Herännyt! Nostetaan tämä siis ensimmäisenä merkkipaaluna, jos se vaikka kannustaisi muitakin kokeilemaan. Tämäkään ei tosin mennyt täysin niinkuin elokuvissa, vaan on pitänyt kokeilla paljon erilaisia ainesosia jotta esim. ruuansulatus toimisi. Tapaankin tällä viikola ravinto-valmentajan ja sitä kautta saanen lisää vinkkejä, miten oma kroppa toimisi paremmin.
Timmiytyminen ja elintavat eivät ole minulle koko elämä, eikä elämän päätavoite. Se mihin tähtään on parempi tasapaino ja olo omassa kehossa, jotta voisin tehdä nykyisiä juttujani virkeempänä ja nauttia elämästä enemmän. Tulen kirjoittamaan matkastani ajoittain, mahdollisimman rehellisesti kaikkine hämmennyksine ja haasteineenkin.