Olipa kerran tyttö josta ei koskaan pitänyt tulla valokuvaajaa saatika yrittäjää. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin voimme todeta kuinka pieleen se julistus meni. Olen Mikaela, reilu kolmekymppinen nainen ja palkittu luovan alan ammattilainen. Kohta yhdeksän vuotta olen valokuvanut ammatikseni, ja viisi vuotta on lipsahtanut yksinyrittäjän elämää harjoittaen. Kuinkas tässä näin pääsi käymään?
Minä en ollut se tyyppi joka oli kulkenut kamera kourassa pienestä pitäen. Luovuutta oli kyllä piisanut, mutta ehkäpä ennemin kynien ja paperin muodossa, tai vaikkapa keksimällä keinoja selvitä kouluruokailusta syömättä muruakaan. Luovuutta tarvittiin myös selvitä hengissä kahden veljeksen aiheuttamista haasteista pienen tytön elämässä.
Minulle kovin tärkeää on ollut aina se, että en tuhlaisi elämää asioihin tai ihmisiin jotka eivät tee onnelliseksi. Ammattivalintakysymys oli todella vaikea, kun en missään nimessä halunnut vahingossa vain eksyä jollekin allale, huomatakseni aikuisena kuinka paljon vihaankaan sitä mitä työkseni teen. Kun minulle annettiin "elämän käsikirja", selasin sitä ja totesin että tämä ei ole minua varten. Olen kirjoittanut ihan oman opuksen ja kulkenut omaa polkuani siitä lähtien..
Päädyin opiskelemaan media-alaa, audiovisuaalista viestintää. Siellä kamerasta ja pimiöstä tulikin sitten parhaimmat ystäväni. Silti en silloin ajatellut tekeväni kuvausta ammatikseni. Koulun jälkeen työ tuntui luontevalta vaihtoehdolta, enhän siinä vaiheessa vielä voinut tietää mitä minusta isona tulee. Törmäsin tuolloin ilmoitukseen jossa haettiin koulukuvaajia, eli valokuvaajia. Pienten mutkien ja oman vastustelun jälkeen hain paikan, sain paikan, ja tieni valokuvaajaksi pääsi alkamaan, vaikka en silloinkaan vielä ollut täysin vakuuttunut asiasta. Pitkä tie oli edessä mutta äärimmäisen mielenkiintoinen.
Ensimmäisen koulukuvaussyksyn jälkeen minulle tarjottiin oppisopimuspaikkaa valokuvaamosta. Vaatetusalan opiskelut olivat toinen vaihtoehtoni, vaatteet kun ovat yksi intohimoni. Intuitio kuitenkin voitti, ja valitsin oppisopimuksen, ja sen myötä valokuvaajan polun.
Oppisopimuksesta valmistuin valokuvaajaksi, ja aloin etsiä myös sen hetkisen paikkakunnan vaihdon toivossa alan töitä. Koska kuitenkin alalla työpaikkoja on todella harvassa, ainut vaihtoehto oli yrittäminen. Löysimme silloisen mieheni kanssa sopivan paikkakunnan, muutimme sinne ja perustimme minulle yrityksen sekä oman studion.
Nyt on viisi vuotta kovaa työtä on takana, joskin se on myös tuottanut tulosta. Vuonna 2011 minut valittiin Suomen ammattivalokuvaajat ry:n toimesta Vuoden muotokuvaajaksi, ja olen saanut myös ulkomaisia palkintoja. Olen kuvannut näinä vuosina useampi sata hääparia ja tuhansia yksittäisiä henkilöitä. Lisäksi olen pitänyt näyttelyitä ja kouluttanut. Koen että olen valinnut oikean tien. Valokuvaajana en ole kuitenkaan koskaan valmis, ja osin koen että uusi seikkailu on taas alkamassa.
Täysin ehjin nahoin ole selvinnyt tästä viidestä vuodesta yksityisessä elämässäni. Ammatillinen menestyminen on maksanut minulle vapaa-ajan menetyksen ja yhden avioliiton. Hyvin kiitollinen olen entiselle miehelleni valtavasta tuesta ja avusta jota olen häneltä vuosien aikana saanut.
Elämä ei mene aina niin kuin sen luuli menevän. Menetetyn vapaa-ajan ehdin vielä korvata, ja se tie on alkanut nyt. Tällä hetkellä nautin pienistä hetkistä ja pyrin joka ikinen päivä löytää positiivisen kulman oli tilanne kuinka haastava tahansa. Suosittelen, toimii erittäin hyvin. Haluan olla läsnä elämässä ja kokea nykyhetken niin hyvin kuin vain voin. Tänä vuonna olenkin käynnistänyt "Things to do before I die"-listan. Siihen listaan on tulossa muutama jännä reissu tässä vuoden aikana. On alkanut uusi kausi elämässäni, uusia haasteita. Kuinka yhdistää rakas työni ja samalla kokea myös mahdollisimman paljon tätä ihanaa mitä elämäksi kutsutaan. Se on haaste ja minähän niitä haasteita otan mielelläni vastaan. Bring it on!
Naiset kameran takana on blogi joka tulee kertomaan sekä minun, että kollegani Paulan elämästä valokuvaajana. Luvassa on kahden naisen päivityksiä elämästä kameran kanssa, niin työstämme kuin vapaa-ajasta ja seikkailuista. Tulette erityisesti kuulemaan minun "Things to do before I die"-listan toteutumisesta.
Mikaela