Haista paska, kaamos

Minut on aina syksyisin vallannut alakuloisuus ja mieletön väsymys eli kaamosmasennus. Joka vuosi päätän, että tänä syksynä kaamos ei minua saa. Tänä syksynä päätin tämän vahvemmin kuin koskaan, ja valmistauduin taisteluun ajoissa! Ensimmäisenä hommasin hirveän määrän kaikenlaisia pillereitä. D-vitamiinia, monivitamiinia, sinkkiä, magnesiumia, ihmeleväpillereitä ja jotain muita epämääräisiä sikiötabletteja. Aloitin pillerihoidon ajoissa: oikeastaan syön useaa näistä ympäri vuoden.

Toiseksi aloitin kirkasvalohoidon ajoissa. Olen omistanut tuon lampun jo muutaman vuoden, mutta yleensä muistan sen vasta silloin, kun kaamos on jo pahimmillaan ja voimani lopussa. Nyt aloitin joka-aamuisen kahvihetkeni lampun kanssa suhteellisen aikaisin. Kolmanneksi päätin jatkaa lenkkeilyä ja urheilua ja ratkiriemukasta pomppimista loskassa.

Yritin jopa sitä kuuluisaa peiton alle kääriytymistä! Istuin hetken aikaa siellä, mutta mitään ei tapahtunut. Luovutin.

Vaan kuinkas kävikään. Minun on myönnettävä tappioni. Kaamos, tuo kaikkien paskiaisten isä, on saanut minusta otteen. Olen kohdannut voittajani. Pillereistä, kirkasvalohoidosta, liikunnasta ja peitoista huolimatta olen aivan poikki, maissa ja makeanhimoinen. Mikään ei kiinnosta. Tältä näyttää lähes joka arki-iltani:

Leiriydyn telkkarin eteen mussuttamaan kaikenlaista roskaa ja katselemaan melkein yhtä surkeaa roskaa. Nyyh. Yritän kuunnella iloista ja piristävää musiikkia, mutta Risto Räppääjä ja M. A. Numminen eivät nyt iske. Sen sijaan [url=http://www.youtube.com/watch?v=YoNCByWJPBQ]hilpeääkin hilpeämpi Ismo Alanko[/url] kuvaa tämänhetkisiä tunteitani hyvin: [i]Ei auta peräruiskeet Ei poisto amalgaamin Ei tv-shopin tyynykään, se anatominen Ei auta voimajooga Ei auta sorkkarauta Ei auta ruoho eikä aerobic Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa Harrastin runoutta ja teatteria Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en Olen ystävien kesken yksinäinen Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään olen liian hauska yrittämäänkään — Ei auta bingolotto Ei auta viinan otto Ei auta jumalauta ei, mitä mä teen? Teen retken meren rantaan tuulipuku suojan antaa Ulkoiluhan rauhoittaa, sehän on hauskaa Syön piirakan, kiroan sen makua Vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien [/i] Inspiraationi bloggaamiseenkin on hukassa. Minulla on muutama idea ja melkein valmis juttu, mutta en saa aikaiseksi niiden viimeistelyä. Älkää silti huolestuko! Joulukuu yleensä piristää minua. Silloin on iloinen meininki, pikkujouluja, He-Manin synttärit, joulu, minun synttärini ja uusi vuosi. Sitten onkin jo tammikuu ja uudet murheet. Ja huomaamatta saapuukin kevät! Ja kesä! 🙂 Onko teillä mitään hyviä vinkkejä kaamosmasennukseen, joita ensi vuonna voisi koittaa? Tämä syksy taitaa olla jo menetetty.

ps. En nyt oikeasti ole ihan täysin sohvapotilaana: olen vain dramaattinen luonne 😉 Viikonlopun reissu oli kyllä piristävä! Siitä lisää myöhemmin.