I didn’t choose the thug life

Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen uhkaillut tekeväni, mutta jota kukaan ei ole uskonut. Behold:

Menin ja ostin itselleni joululahjaksi joululahjaksi tällaisen haalarin! Näille on vaikka mitä nimiä: onepiece, onesie, jumpsuit, playsuit tai romper… Kai jotain vielä? Mielestäni paras nimitys on silti potkupuku, vaikka tässä ei sukkia olekaan. Olisikin! [i]Sinä luulet, että olen menettänyt järkeni En ole hullu, pois se minusta[/i] ([url=http://open.spotify.com/track/1gdZvheK1CIHvpwFnGUSQT]Maj Karma – Rocktähti sekoaa)[/url]

Kun näitä aluksi tuli markkinoille, kaikki kauhistelivat kilvan, että kuka aikuinen laittaa päälleen potkupuvun. Mutta kummasti niitä käytetään, kuulkaas! Tämä kuuluu niihin vaatteisiin, jota ensin kauhistellaan ja sitten se alkaa näyttää ihan kivalta. Sitten se onkin jo pakko saada. Niin ne markkinavoimat van toimivat. Tärkeintä silti on, että tämä on mielettömän mukava ja helppo vaate! Eipä tarvi aamulla paljoa miettiä, kun tämän päälleen vetää. Itse kauhistelin näitä myös, mutta nyt kehtasin vihdoin syödä sanani ja hankkia tämän Geek-printillä varustetun haalarin Ebaysta. MUTTA HEI HUOM HUOM! [b]Käytän tätä sitten ihan vaan ironisesti![/b]

Olen aiemmin syönyt sanani ainakin pillihousujen suhteen. Nimittäin silloin kun minä olin nuori, kaikki käyttivät leveitä lahkeita. Kun joskus kasi-ysiluokan tienoilla alkoivat pillihousut tulla muotiin, vannoimme SIMin kanssa, että me emme ikinä sellaisia päällemme pukisi. Jos oikein muistan, teimme lupauksen, että varjelisimme toisiamme pillihousujen vaaroilta: jos toinen erehtyisi sellaiset ostamaan, toisen piti toimittaa hänet hullujenhuoneelle! Vai kultaakohan mieleni muistot, olikohan se suojelukeino kenties vielä verisempi, toisen hoitaminen pois päiviltä? 😀 Huh huh, miten teatraalista. No, sanomattakin on selvää, että molemmat sitten pillihousut/legginssit myöhemmin hankimme. Tämä kelkankääntö oli kuitenkin tämän vuoden ensimmäinen joululahjani! Itseltäni itselle, rakkaudella. Viime postauksessa esitinkin jo ensimmäisen joululahjatoiveeni, ja tässä tulee toinen. Vau mikä mekko, haluun!

Sellaista tällä kertaa! Olettekos te tehneet jotain vastaavanlaisia äkkikäännöksiä ja joutuneet syömään sanojanne? Kenties kasari- tai ysärimuotiin liittyen? "Ei koskaan enää…"

ps. Mitä saan, jos teen postauksen siitä, millaista on elää viikko haalarissa? 😉