Runosuolesta

Eilen olin kaverin ja lasten kanssa Korkeasaaressa…sen jälkeen mua väsytti ihan ihmeellisen paljon. No olihan se ruumiinlämpö asteen enemmän kuin yleensä…vieläkin tuntuu sitä kuin olisi höyryjuna ajanut yli, keho ihmeen…

No joo oikeessa oot mieluiten kahden kesken kun täällä asioita oikoo mutta se ei ollut mun valinta olisin kyllä halunnut puhua kunnolla enkä mä taas ollut se joka ekana luovutti…

Sinun mielestäsi on järkevää olla paperilla jotain tärkeää mutta et tajua yhtä juttua kuorien alla pitää olla sisusta ja siinä mä sun mieleen olen jäänyt vaikka en ole hienoja kouluja…

…en ole sitten mikään roikkujanainen ollut koskaan. Jos ei musta pidä kiinni, en mä jaksa odotella, oon ihan kauheen kärsimättömäksi tullut, etenkin nyt kun on ollut mulla tätä aaltoilua taas…

Kun ihmisten kanssa on tekemisissä, aika nopeasti tulee selville sellainen tietty opittu käyttäytymiskaava…koska itse taas koen muuttuvani joka hetki, sellaisten ihmisten kanssa mulla tulee vaikeuksia kun tiedän millaista käytöstä he…

Hän näki asiat mahdollisuuksina tai voitettavina haasteina. Sitten hän kohtasi pessimistin, joka näki asiat esteinä. Positiivista ihmistä alkoi vituttamaan toisen nillitys ja hänestäkin tuli negatiivinen…mutta koska positiivinen oli kuitenkin luonnostaan,…

Juttelin hyvän ystäväni kanssa joka oli jutellut toisen kanssa ja siinä tuli esille se että kyky tuntea empatiaa ajaa tavallaan vääriin suhteisiin…mielenkiintoinen näkökanta ja tunnistan sitä kuviota itsessänikin. Löytyy munkin…

Aika hienoa huomata että mulla on oikeastaan kaikki aika hyvin. Nuorempana olin aika epävakaa, mutta mua pukee ikääntyminen…sitä jotenkin seestyy ja rauhoittuu, mikään ei tunnu niin musertavalta ja osaa katsoa…

…tää hetki on tässä ja nöyränä elämälle.

hyvä suunta, hyvä suunta, siivonnut mun sisäistä työpöytää ja laitellut palikoita oikeista rei´istä…olipas tuo reikä vaikeaa vääntää tuohon muotoon että piti ihan joku heitto pistää siihen väliin.