Kun ihmisten kanssa on tekemisissä, aika nopeasti tulee selville sellainen tietty opittu käyttäytymiskaava…koska itse taas koen muuttuvani joka hetki, sellaisten ihmisten kanssa mulla tulee vaikeuksia kun tiedän millaista käytöstä he minulta odottavat ja missä asioissa mun pitäisi joustaa ja jopa niin pitkälle että mitä mun pitäisi sanoa…mutta ei ihmiset silloin opi ja mäkin saattaisin miellyttämishaluissani nussia omaa minuuttani. Sillä tavalla olen aikuis-iässä ollut ”älykäs” että aika nopeasti hoksaan mitä multa odotetaan ja tiedän miten pääsisi ”helpoimmalla”.
Mutta sori, mulle on tärkeämpää nykyisin kuunnella mun omaa sydäntä ja mieluiten kerään ympärilleni sellaisia ihmisiä jotka hyväksyvät mut sellaisenaan eivätkä yritä ohjata mua mieleisekseen. Se on väärin. Inhimillistä mutta väärin.