Huomenna on lääkäri ja viimeinen sairaslomapäivä. Muuten olo on kohentunut, mutta en oikein tajua yökkäämisiä ja oksenteluita joita ollut monta viikkoa…ei, en ole raskaana vaikka se kiva asia olisikin, mutta veikkaan tämän olevan yksi niistä somaattisista oireista. Krooninen gastriitti eli mahakatarri mulla onkin joskus ollut vatsahaavanalkuineen…keho viestittää että rauhoitu.
Kroppa sanoo että ei töihin, anna sille lääkärille periksi ja ole saikulle vielä vähän, ja pää sanoo että hyvät työntekijät eivät koskaan sairasta. Eli ilmeisesti mun pää on mun kropan ulkopuolella, kai niillä pitäisi olla jonkinlainen yhteys että itse tietäisi mikä on parasta. Jeesuskompleksista kärsivänä olisin itse valmis uhrautumaan muiden puolesta. Ehkä mun täytyisi ihan lastenkin takia prosessoida tuota ajatusharhaa.