Miks unissa tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset muuttuu omien luonteidensa vastakohdiks? Kultainen ja fiksu poikaystävä onkin yhtäkkiä uskomattoman häijy, loukkaa mua vaan loukkaamisen ilosta. Latelee ilkeitä sanoja ihan pokalla naamalla, tietäen iskevänsä kaikista arimpiin kohtiin :/
Herätessään tietää et miten asiat oikeesti on. Mies on mitä kultaisin ja kiltein otus, joka ei koskaan vois sanoa tai tehdä niitä asioita mitä mun unessa.
Tätä on tapahtunut useat kerrat ennenkin. Miksi aivot vääristää sen tärkeimmän ihmissuhteen painajaiseksi? Rakkaastaan kuuluis nähdä mukavia ja kauniita unia…
Huono itsetunto? Epävarmuus?
Ehkä, en tiedä.
Sen tiedän, että luottamusta toiseen ei puutu.
Onneks kuitenkin näin päin. Hereillä oltu aika kun on pidempi ku uneksien vietetty. Todellisuus on pop.