Yrittäjän ei kannata sairastua. Se on riskialtista toimintaa, sillä jos ei omaa kallista sairaskuluvakuutusta työkyvyttömyysominaisuuksilla, voi joutua Kelan ylenkatsomaksi ja pärjäämään puolisonsa ja perheensä armollisuuden varassa. Been there – done that.
Muutama kirjoitus sitten puualan yrittäjä kertoi, miten hän ei pystynyt nostamaan yrityksestään palkkaa jäätyään sairaslomalle työtapaturman vuoksi eikä myöskään saanut Kelalta mitään korvauksia. Samalla loppui myös yrityksen tuotanto, kun yrittäjä ei pystynyt tuottavaan työhön. Kuralle meni firman talouden lisäksi myös yrittäjän talous, kun ei ollut mistä ottaa rahaa elämiseen eikä sitä yhteiskunnaltakaan saanut.
Sairastuin pari vuotta sitten vakavasti. Kaikki alkoi kohtauksella, jossa lähti näkö ja kaikki muuttui valkoiseksi. Sen jälkeen puutuivat kädet ja minusta tuli voimaton. Pääsin pikapikaa päivystykseen ja sain siellä diagnoosiksi stressin, vaikka omasta mielestäni olin parempivointinen kuin ikinä. Olin juuri edellisenä päivänä juossut yli 20 kilometrin lenkin ja olin elämäni kunnossa. Diagnoosin tekoon riitti vastaus kysymykseen: ”Mitä teet työksesi?”
Vuodessa kävin läpi helvetin, kun pää ja ruumis lakkasivat toimimasta. Yksityisen sairasvakuutukseni turvin pääsin kuitenkin lääkäriin ja kiitos sen, sain myös oikean diagnoosin. Jäin kuitenkin ilman hoitoa, sillä infektiolääkärit ja neurologit eivät ottaneet minua tosissaan vaikka minulla oli koetuloksista todistaa mikä minua vaivasi ja kokeellisena annettu hoitokin oli tehonnut.
Koska olen yrittäjä, oli aina diagnoosina stressi tai masennus tuloksista huolimatta. Minulle määrättiin mielialalääkkeitä ja kehoitettiin käymään terapiassa. Usein kysyttiin myös miten firmalla menee ja yritänkö väärennyttää itselleni sairaslomaa ja hankkia siten lisätuloja itselleni.
Minulle kuitenkin kävi onnenkantamoinen, kun pääsin omalla (=perheeni) rahoilla hoitoon Saksaan. Se oli ensimmäinen paikka, jossa minua ei määritetty työni mukaan ja sain hoitoa sairauteeni. Kokemus oli huikea, sillä Suomessa minulle oli käännetty selkä niin kunnallisella sektorilla kuin yksityiselläkin. Pikkuhiljaa paranin ja pystyin normaaliin arkeen.
Olen nyt takaisin työelämässä monta kokemusta rikkaampana. Tiedän, miten heikko on yrittäjän sosiaaliturva ja miten Kelan kanssa voi päätyä mittelemään siitä, voiko sänkypotilaana tehdä yrittäjäntyötä kuten ennenkin. Tiedän myös, että yritystä on jaksettava johtaa ja arvonlisäverot maksaa, vaikka makaisi itse näkökyvyttömänä sairaalan pedissä kykenemättä liikkumaan.
Olen ollut onnekas, sillä olen vakuuttanut itseni vapaaehtoisilla vakuutuksilla ja perheeni on pystynyt pitämään minusta huolta, kun olin heikoimmillani. Silti yrityksen taloudessa on vielä pitkään lovi, koska yrittäjän ollessa sairaslomalle ei kukaan kehittänyt liiketoimintaa tai luonut mitään uutta.
Kirjoittaja on yrittäjä, nainen, selviytyjä, työllistäjä.