Olen kahden kivijalkaliikkeen omistaja, jossa teemme asiakaspalvelua ja myymme ylellisyystuotteita, joilla kaikilla on omat huippusesonkinsa. Meille haetaan töihin joka viikko vaikka emme työntekijää haekaan. Liikkeiden imago on positiivinen ja trendikäs, unelmatyöpaikka kauniilla sisustuksella, siisti sisätyö Helsingin ytimessä.
Mutta me emme halua ketään palkata töihin näillä kustannuksilla. Ei sillä, etteikö työtä olisi, mutta työntekijät ovat palveluyrityksen suurin kuluerä ja lepsu työllistäminen ajaisi yrityksen talouden nopeasti karille. Tiedän mistä puhun, sillä viimeiset vuodet ovat olleet taloudellisesti tuskallisia vaikka liikevaihtomme pyörii lähes miljoonassa. Kuten voitte päätellä, kassaan lyödään suuriakin kertaostoksia päivittäin, mutta siitä ei näytä jäävän mitään käteen, kun kulut ylittävät tulojen määrän. Yhtä selviytymisleikkiä tämä kivijalkaliikkeen pitäminen päivästä toiseen.
Kivijalkaliike kilpailee tuotevalikoimallaan ja palvelulla. Hyvän asiakaspalvelun nimissä liikeessä pitäisi olla oikea määrä henkilökuntaa oikealla hetkellä, silloin kun asiakas haluaa ostaa. Sesonkiaikana pitäisi olla sesonkimyyjiä, iltaisin iltamyyjiä ja viikonloppuisin muutama lisähessu tekemään kuluttajan kokemuksesta mukavampaa.
On ristiriitaista, että asiakkaat ovat yleensä hyvin hintatietoisia ja vaikka ovatkin halukkaita käyttämään kaupan palveluita ja osaamista juuri silloin, kun työntekijän palkka on kaikkein kalleimmillaan: Iltaisin ja viikonloppuisin. Kaupan alalla on voimassa kohtuuttoman korkeat iltalisät ja viikonloppulisät, jotka puolitoistakertaistavat palkan. Näitä joutuu maksamaan runsaasti, sillä liikkeen todelliset myyntitunnit ajoittuvat arkisin klo 16 – 19 välille ja lauantaisin klo 11 – 15.
Kun palkka puolitoistakertaistuu niin sivukulutkin kasvavat samassa suhteessa. Iltatyöntekijä kaupassa maksaa liikkeelle kolmekymppiä tunnissa ja siitä työntekijän omalle tilille kilahtaa vain alle kymppi. Työntekijä saa työstään vaan pienen korvauksen ja ihmettelee varmasti sitä, miksi yrittäjä tuskailee, kun aukioloaikoja venytetään iltaa kohden tai kun asiakkaat viipyvät liikkeessä vielä sulkemisajan jälkeen.
Iltamyyjien pitäminen on kallista ja kulujen siirtäminen tuotteiden ja palvelun hintaan aiheuttaa yleensä sen, että kassaan kilahtaa entistä vähemmän euroja vaikka asiakkaita palveltaisiin enemmänkin. Asiakas googlaa tuotteen netistä ja hakee sen sieltä, missä hinta on edullisin vaikka käyttäisikin surutta kivijalkaliikkeen palveluita ja käyttää myyjän aikaa. Mutta voiko tästä syyttää asiakasta? Tekisinhän itsekin järkevänä kuluttajana samoin
.
Ymmärrän, että työntekijälle, jonka työaika on normaalisti sovittu jotenkin toisin pitää maksaa poikkeusjärjestelyistä korvauksia. Mutta miksi pitää maksaa iltalisä myös opiskelijalle, joka tekee vain iltatunteja tai lauantaina sille, jolle ei itselleen sovi käydä töissä kuin lauantaisin? Tämä johtaa vain siihen, että työtä ei tarjota ja esimerkiksi alan opiskelija ei pääse hankkimaan tarvitsemaansa työkokemusta omalta alaltaan, kun kukaan ei ota töihin.
[b]Jos olet sitä mieltä, että ilta- ja viikonlopputöistä pitää maksaa enemmän niin vastaappa minulle vastakysymykseen: Miksi kaupassa tuotteen pitää olla joka päivä samanhintainen, jos sen ostaminen maksaa kaupalle on tuplahinnan sunnuntaisin?[/b]
[i]Kirjoittaja on 35-vuotias toisen polven yrittäjä, jolla on tätä kirjoittaessaan on kaksi kauppaa sekä 7 työntekijää. Vielä viime vuonna työntekijöitä oli 13 ja kauppoja 3. Kirjoittajan yrittäjäystävä postasi tänään facebookiinsa ilouutisen, että oli saanut palkallisia töitä. Kirjoittajakin hetken mietti, pitäisikö siirtyä alle 12 tunnin työpäiviin, joista maksetaan säännöllinen palkka ja kesäloma.[/i]