Lapsen syntymä muutti kaiken

[b]KYSYMYS: Minusta on jo pitkän aikaa tuntunut etten jaksa tätä avioliittoani. Tämä tunne on jatkunut 3 vuotta ja olen lapsen takia yrittänyt pitää tätä yllä. Meillä oli läheinen suhde miehen kanssa ennen avioliittoa mutta lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui. Miehelle lapsi on kaikki kaikessa, kuten tietenkin minullekin, mutta hänelle minä en ole enää mitään. Hän on vuosien saatossa useaan otteeseen arvostellut ulkonäköäni ym. sekä mikä pahinta, minua äitinä. Rakastan lastani yli kaiken ja teen parhaani. Mies on KAIKKI aikansa lapsen kanssa mutta minä en vain pysty koska kotityötkin täytyy hoitaa, siitä hän on syyllistänyt minua toisinaan. Miehellä ja lapsella on erittäin läheiset välit ja mielestäni meilläkin oikein hyvät. Mies juo, jota en voi sietää. Nytkin hän oli vastuussa lapsesta lauantaina kun olin töissä aamuvuorossa ja hän oli vielä puoli 4 aikaan yöllä hereillä oluttölkin kanssa ja suuttui minulle silmittömästi kun pyysin nukkumaan että jaksaa herätä lapsen kanssa aamulla, heitti juomat päälleni ja räki. Eilen hän kyseli lapseltamme kumman luona hän haluaisi asua, johon poika tietenkin vastasi että isin, mutta minusta näin ei saisi toimia. Eihän 3,5-vuotias lapsi kykene ymmärtämään edes tuon asian sisältöä. Lapsemme on joutunut kuuntelemaan väittelyämme toisinaan ja alkaa silloin itkemään ja se kaikki on väärin. Me emme miehen kanssa puhu mitään arkisin, koska ei ole puhuttavaa. Arki on sitä, että leikimme lapsen kanssa ja puhumme hänelle. Jos yritän puhua jotain, mies sanoo että keskitytään vain nyt lapseen,minusta kuitenkin lapsen aikana aikuisetkin voi puhua keskenään ja lapsen pitäisi voida kuulla vanhempien normaalia puhetta. Lisäksi mies on ylisuojeleva. Tai sitten minä en vain osaa nähdä näitä kaikkia vaaroja, esim ilmapallon naru on vaarallinen, koska lapsi voi kuristua siihen tai kylpytakin nauha ym… Olen useaan otteeseen miehelle puhunut että minusta jo lapsenkin takia meidän pitäisi erota, koska emme pysty normaalia perhemallia hänelle näyttämään yhdessä. Mies uhkaa minua että hän ottaa lapsen ja minä saan tapaamisoikeuden, olen yrittänyt lukuisia kertoja puhua että kyllä lapsi tarvii molemmat vanhemmat, eikä lapsi saisi olla kilpailukapula. Minulla on vahva tunne että tämä on miehen keino pitää minut täällä. Lisäksi hän on saanut minut uskomaan että olen huono äiti, joten olen vain jäänyt vaikka minulla on paha olo täällä. Minulla on tunne, että jos asuisin muualla ja saisin olla sellainen kun olen kiloineni ja ulkonäköineni ym voisin paljon paremmin ja ennenkaikkea olisin parempi äiti. Olemme käyneet lukuisissa terapioissa, ne auttavat aina vain hetken. Minulla on vahva tunne että mieheni on narsisti, sillä hän jaksaa kehua itseään ja siinä sivussa haukkua minua. Tuli tekstiä aika pitkästi, mutta tämäkin jo helpotti oloa.[/b] [i]Voimaton, 44v[/i] [b]VASTAUS:[/b] Teillä oli läheinen ja hyvä suhde, kunnes lapsi syntyi. Silloin kaikki muuttui. Näin usein käy. Kaikki muuttuu, elämä ei jatku sellaisena kuin se oli. Lapsen syntymä muuttaa parisuhteen kolmiosuhteeksi. Parisuhteeseen tulee kolmas. Se ei ole yksinkertaista. Kolmiosuhde pitää jotenkin jokaisen ratkaista. Olette molemmat onnistuneet luomaan hyvän suhteen lapseenne. Hän on molemmille kaikki kaikessa. Hyvä näin. Molemmat rakastatte lastanne yli kaiken. Sitä lapsi juuri tarvitsee, vanhempien varauksetonta rakkautta. Kaikessa ihanuudessaan lapsi on kuitenkin haaste parisuhteelle. Lapsi saa osakseen tiedän molempien rakkauden, mutta sinulle jää tunne, että et ole miehellesi mitään. Onkohan hänellä samanlainen tunne? Teille on käynyt niin, että keskiöön on noussut molempien suhde lapseen. Tämä on tapahtunut teidän kahden välisen rakkaussuhteen kustannuksella. Näin monelle käy. Lapsen syntymä on suuri muutos. Teistä on tullut perhe. Usein käy niin, että tässä elämäntilanteessa oman lapsuuden perheen asiat nousevat mieleen, tai ainakin vaikuttavat tiedostamattomalla tavalla. Millainen on hyvä perhe? Minkälainen äiti haluan olla? Minkälainen isä? Minkälainen puoliso? Olette molemmat kasvaneet omissa perheissänne, ehkä erilaisissa. Minkä mallin itse olette saaneet? Lapsen syntymän myötä olette molemmat muuttuneet myös ihmisinä, yksilöinä. Teille on tullut uusi rooli, joka on nyt keskeinen osa identiteettiänne. Naisesta on tullut myös äiti ja miehestä on tullut myös isä. Onko teille käynyt niin, että tuo sana "myös" on unohtunut: naisesta on tullut vain äiti, ja miehestä vain isä. Ainakin tuntuu että nämä äidin ja isän roolit ovat niin pinnalla olevia, että parisuhde, naisen ja miehen välinen suhde, on jäänyt taka-alalle. Näin ainakin voisi päätellä, kun kirjoitat: "mies sanoo, että keskitytään nyt vain lapseen." Kirjoitat omista ajatuksistasi: "olen lapsen takia yrittänyt", ja toisaalta: "jo lapsenkin takia meidän pitäisi erota". Entä teidän itsenne takia? Parisuhteessa joudutaan lapsen syntymän jälkeen etsimään ja rakentamaan uudestaan läheisyyttä ja yhdessä olemisen tapaa. Ehkä tämä on teillä vielä tekemättä. Järjestäkää kahdenkeskistä aikaa niin, että voitte puhua siitä, mitä teillä kahdella alun perin oli. Millainen suhde teillä oli ennen lapsen syntymää? Miten te haluaisitte ainakin yrittää huomioida toistanne naisena ja miehenä.? Miten äidin ja isän rooli on muuttanut teitä? Mitä hyvää näette toisissanne äitinä ja isänä? [i]Heikki, perheneuvoja[/i]