Miehen käynnit strippiklubilla veivät luottamuksen

[B]Olen kolmekymppinen nainen ja meillä on mieheni kanssa parivuotias lapsi. Suhteemme ei ole palautunut ennalleen vaikeuksien jälkeen, on epäluottamusta ja läheisyyden puutetta. Raskaana ollessani ja vauvavuoden aikana mieheni kävi ulkona viikottain, hän palasi usein aamukuudelta ja lähti taas aamulla töihin. Vuosi lapsen syntymän jälkeen selvisi, että hän on käynyt usein ulkona ollessaan strippiklubeilla tuhlaamassa suuria summia rahaa (vaikka/niinpä kotona hän valitti, ettei mihinkään ole rahaa). Suostuin jatkamaan suhdetta, mikäli menisimme terapiaan ja kävimmekin muutaman kerran siellä. Saimme hieman puhuttua ja mieheni vähensi juhlimista ja on ollut enemmän läsnä kotona, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta suhteeseen jäi jälki tuosta kaikesta. Mies ei suostu puhumaan paljoa tapahtuneesta ja joka kerta, kun otan asian esille hän suuttuu ja sanoo, että erotaan sitten, jos luottamusta ei ole. Menneisyydessä on muutama muukin asia, jotka herättävät minussa epäluottamusta. Luottamusta on ollut hyvin vaikea palauttaa. Aina, kun mieheni on reissussa, mietin, missä hän on ja kenen kanssa. Seksielämämme on ollut aina ongelmallista, mutta lapsen syntymän jälkeen seksiä ei ole juuri ollut. Mies ei ole halunnut seksiä, mikä loukkaa nyt, koska tiedän strippiklubeista ja netin pornosivuilla surffailuista. Tiedän myös, että mieheni on hyvin seksuaalinen, siksi mietinkin, miksi hän ei sitä kotona millään lailla enää ilmaise. Läheisyyttä tai kosketuksia ei ole juuri ollenkaan, ja toivoisin vielä voivani joskus tuntea itseni halutuksi. Yleensäkin kaipaisin enemmän hellyyttä, kosketuksia ja helliä sanoja. Tuntuu, että elämän ilonaiheet tulevat kaikkialta muualta paitsi suhteestamme ja pelkään, että jossain vaiheessa suhteemme aiheuttaa sen, että elämäniloni hiipuu. Nyt olen vielä lapsen ja muiden ihanien asioiden avulla pystynyt pitämään positiivista mieltä yllä.[/B] [I]Nainen 30[/I] Hei ja kiitos viestistäsi! Kerroit parisuhteestanne puuttuvan luottamusta ja läheisyyttä. Nämä ovat tärkeitä ja olennaisia asioita toimivassa parisuhteessa. Kirjoitit vaikeuksienne alkaneen raskaus- ja vauva-aikana, jotka ovat herkkää aika erityisesti naiselle. Jäin miettimään, minkälainen parisuhteenne oli ennen raskautta. Mitä teitte yhdessä? Mihin olitte tyytyväisiä? Mihin toivoitte muutosta? Toimiko luottamus välillänne? Entäpä seksi? Kirjoitit, että seksielämänne on ollut aina ongelmallista… millähän tavalla? Pystyittekö käsittelemää tätä asiaa yhdessä ennen lapsen syntymää? Minkälainen kokemus lapsen syntymä ja äidiksi tuleminen oli Sinulle? Entä miten miehesi koki isäksi tulemisen? Muuttuiko parisuhteessanne jotain tuolloin? Sanotaan, että jokaisen lapsen syntymä haastaa parisuhdetta jollakin tapaa. Erityisen haavoittuva on parisuhde, jossa on ilmennyt ratkaisemattomia ristiriitoja jo ennen lapsen syntymää. Kirjoitit, että miehesi oli paljon pois kotoa raskaus- ja vauva-aikana. Tuore äiti kaipaa yleensä tuossa vaiheessa erityisen paljon tukea ja läheisyyttä… jäitkö sinä näitä vaille? On täysin ymmärrettävää, että myöhemmin selvinneet asiat eli miehesi vierailut strippiklubeilla ja netin pornosivuilla ovat aiheuttaneet Sinussa pettymystä ja epäluottamusta. Kirjoitit, että terapiakäynnit auttoivat teitä aikanaan jossakin määrin, mutta suhteeseenne jäi jälki menneistä tapahtumista. Onkohan mahdollista, että terapianne jäi jotenkin kesken? Olisikohan suhteessanne nyt sellainen kohta, jossa voisitte uudestaan hyötyä pariterapiasta? Rohkaisen sinua ottamaan asian puheeksi miehesi kanssa! Yhteinen historianne ja erityisesti yhteinen lapsenne ovat asioita, joiden eteen kannattaa tehdä yhdessä töitä! Kirjoitit pelkääväsi elämänilosi hiipumista. Älä anna sen tapahtua! Jos miehesi ei ole enää suostuvainen pariterapiaan, voit hakea keskusteluapua myös itsellesi. Kun pidät huolta itsestäsi, pidät samalla huolta myös lapsestasi. Läheisyyden, hellyyden, kosketusten ja hellien sanojen toiveesi ovat täysin oikeutettuja! Pidä niistä kiinni! Hyvää syksyä toivotellen, [I]perheneuvoja Kaisa[/I]