Mistä itselle kumppani?

[b]KYSYMYS: Olen ollut sinkkuna viimeiset kymmenen vuotta, jos kuukauden-parin muutamaa juttua ei lasketa. Olen ihan kaunis, töissä käyvä (kylläkin rakennusalalla esimiehenä, mitä en enää kerro heti alkuun edes kysyttäessä, koska…

Kuva: astrosystem / Fotolia
Kuva: astrosystem / Fotolia
[b]KYSYMYS: Olen ollut sinkkuna viimeiset kymmenen vuotta, jos kuukauden-parin muutamaa juttua ei lasketa. Olen ihan kaunis, töissä käyvä (kylläkin rakennusalalla esimiehenä, mitä en enää kerro heti alkuun edes kysyttäessä, koska joko sitä ei uskota tai sitten mies häipyy nopeasti paikalta), hyvin luotettava niin ystävänä kuin parisuhteessa jne. Olen toisaalta naisellinen ja toisaalta kykenevä tekemään paljon perinteisiä "miestentöitä", kuten tämä sinkkuus edellyttää. Olen hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Olen sopivan spontaani ja toisaalta vastuuntuntoinen. Minulla ei ole lapsia. En ymmärrä miksi juuri kukaan mies ei lähesty minua. Pari lyhyempää juttua on miehet lopettaneet sanoen, ettei minussa ole mitään vikaa vaan ennemminkin kehuneet mutta eivät ole syytä erohaluunsa sanoneet pyynnöstä huolimatta. Pärjään yksinäni mutta haluaisin suhteen ja elämässäni olisi sellaiselle tilaa. Olenko tosiaan pilannut mahdollisuudet uravalinnalla vai olenko vain liian "vahva" nainen? Kerran yksi mies sanoi ettei tullut juttelemaan minulle "koska näytin siltä etten ole mitään vailla" ja että "miksi kukaan tulisi tieten tahtoen saamaan pakit"…en ole anteeksipyytävän oloinen mutta en myöskään nokka pystyssä…itsevarmuusko pelottaa miehiä? Vai onko jo 35-vuotiaana huono "markkina-arvo"? Toisaalta tätä on kyllä jatkunut sen 10 vuotta jo. Miten nykypäivänä ihmiset löytävät toisiaan? Harrastusten kautta ei ole kohdalle osunut vaikka niissäkin on miehiä ollut paljon….ja vaikka sanotaan ettei se etsimällä löydy niin ei se muutenkaan nähtävästi eteen tupsahda. Ystävieni kautta en sinkkumiehiä tapaa…ja varattuihin en sekaannu. Onko se syy, koska monet miehet hakee uuden naisen valmiiksi ennen kuin eroavat vanhasta? En haluaisi, että seuraavatkin kymmenen vuotta menee samanlailla, joten neuvoja kaivataan.[/b] [i]Ei yksinäistä tulevaisuutta, kiitos[/i] [b]VASTAUS:[/b] Kiitos viestistäsi! Kirjoitat kysymyksestä, jota varsin moni miettii tänä päivänä: Kuinka löytää seurustelukumppani? Pidän kysymystäsi tärkeänä, koska ihmisenä olemiseen kuuluu tarve löytää toinen ihminen, rakastettu, jonka kanssa voi jakaa elämänkysymyksiään. Näyttää kuitenkin siltä, että yhä useamman on vaikea löytää seurustelukumppania. Myös sinä kirjoitat olleesi viimeiset kymmenen vuotta sinkkuna. Pohdit, voisiko esimiestyösi rakennusalalla ja se, että monet miehet kokevat sinut vahvaksi naiseksi vaikeuttaa puolison löytymistä. Kokemukseni mukaan hyvin erilaiset ihmiset, riippumatta työtehtävästä, luonteenpiirteistä tai ulkonäöstä löytävät parisuhteisiin. Tämän vuoksi pidän realistisena, että myös sinä löytäisit itsellesi puolison, jolle juuri sinä olet oikeanlainen kumppani. Oikotietä onneen ei valitettavasti kuitenkaan ole. Puolison löytäminen vaatii tänä päivänä paljon vaivannäköä, mihin viittaat myös kirjeessäsi kirjoittamalla, ettei puoliso tupsahda eteen etsimättä. Haastaisinkin sinua pohtimaan, mikä olisi sinulle luontevin tapa etsiä seurustelukumppania? Useimmiten seurustelukumppanit löytyvät yhteisten kiinnostusten ääreltä, läheltä omaa elämänpiiriä, vaikka kirjoitatkin, ettet tapaa ystäviesi kautta mahdollisia sinkkuja. Tänä päivänä on aiempaa enemmän erilaisia vaihtoehtoja löytää mahdollinen seurustelukumppani aina seuranhakupalveluista lähtien. Mikä olisi sinun tapasi? Tunnet itsesi parhaiten. Kirjeesi saa minut pohtimaan myös hiukan yleisemmin ilmiötä, jonka olen havainnut yleistyvän. Odotukset seurustelukumppania kohtaan vaikuttavat monesti epärealistisilta. Media luo kuvaa täydellisestä kumppanista, jonka kanssa voisi välttää elämän pettymyksiä. Väitän, että täydellistä – tai ehkä paremminkin virheetöntä – puolisoa ei kuitenkaan ole olemassa. Toisen ihmisen rinnalla elämiseen kuuluu väistämättä myös puolison vaikeiden, itseä ärsyttävien puolien hyväksyminen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö puolisot voisi olla epätäydellisyydessään täydellisiä toisilleen. Kirjeestäsi ei tule vaikutelmaa, että kohdallasi olisi kysymys epärealistisista odotuksista. Päinvastoin. Rohkaisen sinua siis edelleen etsimään, yrittämään ja löytämään. Kaikkea hyvää toivottaen [i]Joona, perheneuvoja[/i]