Onko nuoruus mennyt pitkässä suhteessa hukkaan?

[b]KYSYMYS: minulla ei ole ns. ongelmia parisuhteessani, ongelma on pikemminkin oman pääni sisällä. Olen seurustellut avomieheni kanssa 12-vuotiaasta asti. Nyt olemme olleet yhdessä 12 vuotta. En ole tyytymäätön parisuhteeseeni, avomiehelläni…

Kuva: LoloStock / Fotolia
Kuva: LoloStock / Fotolia
[b]KYSYMYS: minulla ei ole ns. ongelmia parisuhteessani, ongelma on pikemminkin oman pääni sisällä. Olen seurustellut avomieheni kanssa 12-vuotiaasta asti. Nyt olemme olleet yhdessä 12 vuotta. En ole tyytymäätön parisuhteeseeni, avomiehelläni ja minulla on yhtenevät tulevaisuuden suunnitelmat. Olemme selvinneet paljosta, en usko, että monien pariskuntien täytyy käydä läpi murrosikä, mikä varsinkin itselläni, oli hankala. Kuitenkin, mieleeni tulee, olenko jäänyt jostakin paitsi? Onko nuoruuteni mennyt ns. hukkaan? Kuinka voisin päästä näistä tunteista, tai saada niihin selvyyttä? VASTAUS:[/b] Olet harvinaisessa elämäntilanteessa, koska olet onnistunut säilyttämään nuoresta iästä huolimatta uskollisen seurustelu- ja parisuhteen. Olette varttuneet lapsesta aikuiseksi yhdessä ja selvinneet myös murroiän myrskyistä. Edelleen olet tyytyväinen parisuhteeseesi. Suunnittelette yhdessä tulevaisuutta ja näyttää siltä, että teillä on samanlaiset haaveet tulevaisuudesta. Tältä osin kaikki on hyvin. Kuvaat osuvasti, että ongelmasi on pään sisällä. Mietit, oletko jäänyt jostain paitsi, onko nuoruutesi mennyt hukkaan? Totta kai olet jäänyt paitsi monia yksinäisiä kaipauksen hetkiä, alkavia ja päättyviä seurusteluja yms, mutta olet elänyt toisenlaisen nuoruuden. Voisit samalla miettiä, mitä kaikkea olet saanut. Kahta elämää ei voi elää yhtä aikaa. Jos olisit elänyt toisenlaisen nuoruuden, ei sinulla olisi nykyistä avomiestäsi eikä yhteisiä kokemuksia hänen kanssaan. Ehkä olet kuullut jonkun sanovan, että jotkut nuorena parisuhteeseen sitoutuneet saattavat myöhemmin haikailla vapaata nuoruutta, joka jäi elämättä. Jotkut lähetevät katselemaan, olisiko ruoho aidan takana vihreämpää, mutta näin ei tarvitse olla teidän kohdallanne. Olennaista on, että olette tyytyväisiä yhdessä ja teette parisuhteestanne niin hyvän kuin teille on mahdollista. Toivon, että vuosikymmenienkin perästä voisitte sanoa edelleen toisillenne: "Sinä olet parasta, mitä minulle on tapahtunut!" [i]Saara, perheneuvoja[/i]