"En halua olla enää vaimo, vain äiti ja nainen"

[b]KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä noin 10 vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta. Jollain tasolla rakastan miestäni, mutta en ole rakastunut häneen. Mitään seksuaalisia haluja minulla ei ole ollut häntä kohtaan enää pitkään aikaan. Haen ja saan huomiota vierailta miehiltä, mutta suutelua pidemmälle en ole mennyt. Vielä. En ole kiinnostunut hakemaan apua, kun olen sitä mieltä, ettei se auta. Miehen kanssa olemme puhuneet asioista ja avioerokin on ollut puheissa – hän ei sitä halua. Mietin asioita paljon ja luulen, että tähän tilanteeseen on tultu, koska molemmat raskaudet ja vauva-ajat olen ollut hyvin yksinäinen, ehkä jopa vähän masentunut. Mieheni vain jatkoi omaa elämäänsä vanhaan malliin ja minä koin, ettei häntä kiinnostanut, ei raskaudet tai vauvat. Raskaudet oli kuitenkin yhteisiä päätöksiä. Olen huono puhumaan asioista, vaikka minulla on hyviä ystäviä. Koen, että minun kuuluisi olla onnellinen, koska minulla on "kaikki"; perhe, talo, työ ja volvo pihassa. Miksi en olisi? Mies osallistuu nykyään paremmin, on lasten kanssa ja antaa minun harrastaa. Mutta en vain osaa olla onnellinen! Ajatus avioerosta tuntuu ulospääsyltä, mutta mietin, että ovatko syyt siihen "riittävät". Ei ole perheväkivaltaa tai päihdeongelmaa tai jotain oikeaa ongelmaa. En usko, että uusi parisuhde toisi onnea, haluaisin vain keskittyä lapsiin ja itseeni, en halua olla vaimo enää, vain äiti ja nainen. Joskus mietin, että olenko tulossa hulluksi? Rakastinko miestäni oikeasti mennessämme naimisiin vai teinkö sen vain, koska avioliitto tuntui oikealta ratkaisulta siinä iässä ja halusin lapsia? Haluanko oikeasti olla hänen kanssaan loppuelämäni? En halua.[/b] [i]Onneton[/i] [b]VASTAUS:[/b] Kiitos mailista, jonka olet kirjoittanut harmaana hetkenä perhe-elämäsi keskeltä. Olet miettinyt paljon suhdettanne ja perhe-elämäänne. Tunnet tyytymättömyyttä nykytilaan. Haluaisit jotain muuta. Kertaat menneitä yhteisiä vaiheitanne. Löydät sieltä hyvää, mutta myös epätyydyttäviä asioita, joilla ehkä on yhteyttä nykyiseen tyytymättömyyteesi. Joku vetovoima teillä on ollut toistenne puoleen, kun olette perheen perustaneet. Olette rakentaneet puitteiltaan hyvän perhe-elämän. Ulkoisesti kaikki on kohdallaan. Haluat olla äiti ja nainen. Naisellisuuttasi ruokkii muilta miehiltä saamasi huomio. Jäikö ensimmäisen ensimmäisen lapsen odotuksen ja saamisen jälkeen trauma siitä, kun miehesi ei ollutkaan mukana odotuksessa ja iloitsemassa kanssasi lapsesta? Olet jäänyt silloin liian yksin. Luonnollisesti odotit, että voisit jakaa tunteitasi ja ajatuksiasi ja että miehesi olisi ollut kiinnostunut voinnistasi ja olisistte voineet jakaa yhteisiä unelmia perhe-elämästänne. Kerrot, että olet huono puhumaan. Ehkä tuolloin nuorena kokemattomana äitinä kätkit sisällesi mielipahan ja pettymyksen. Koskaan ei ole liian myöhäistä selvitellä menneisyyden haavoittumisia. Voistko ottaa vielä miehesi kanssa puheeksi nuo sinua kuormittavat muistot. Luulen, että miehesi olisi valmis kuuntelemaan ja kuulemaan, koska hän ei halua menettää sinua ja perhettään. Jospa hänen silmänsä avautuisivat ja saisit tarvitsemaasi ymmärrystä. Kerrot, että miehesi osallistuu nykyään enemmän perhe-elämäänne etkä muutenkaan moiti häntä. Ajattelet, että avioerosta löytyisi ulospääsy epätyydyttävästä tilanteesta. Kun ajattelet eroa, mistä haluaisit eroon? Voisiko siitä/niistä asioista päästä eroon muuten kuin eroamalla? Puhumalla. Kuuntelemalla. Selittelemällä. Kertomalla, mitä toivot parisuhteelta. Kertokaa kumpikin toisillenne, millainen on mielestänne hyvä parisuhde. Voisitteko kumpikin tehdä työtä, niin että edes joitain mainitsemistanne teille tärkeistä asioista voisi lähteä kasvuun. Teillä on kaksi kasvavaa lasta. He ovat riittävä syy, yrittää parantaa parisuhdetta. Olettehan sanattomasti luvanneet heille kodin, isän ja äidin silloin kun olette kutsuneet heitä tähän maailmaan. Minulla on sellainen tunne, että teillä on vielä kaikki mahdollisuudet tallella voidaksenne tehdä paremman parisuhteen. Kuulosti hyvältä, että olette puhuneet. Jatkakaa sitä edelleen. Kuunnelkaa toistenne toiveita ja pettymyksiä. Ottakaa pieniä askeleita kohti toisianne. Sille matkalle toivon kaikkea hyvää. [i]Saara, perheneuvoja[/i]