Tuli joulukuussa repäistyä, kun alkoi vituttaa ihan urakalla esimiehen vittuilu.
Olin tehnyt vajaa pari vuotta Turun toimistolla muutaman päivän viikossa hommia, alunperin esimieheni kun vihjaili että tämä olisi väliaikaista ja että voisin jossain vaiheessa siirtyä kokonaan sille toimistolle hommiin.
Noh, viikko ennen joulua hän pyysi mut huoneeseensa ja pyysi allekirjoittaa lapun, jossa ilmoitettiin että tämä väliaikainen osa-aikainen turkulaisuus tullaan perumaan ja mun pitäisi alkaa tammikuusta alkaen tekemään pelkästään Vantaan toimistolla hommia. Sanoin hälle, sarkastisesti nauraen, että kappas nytkö tämä sitten tuli mä olenkin odotellut milloin tämä tapahtuu. Heitin lappuun nimen.
Tätä ennen olivat antaneet mulle mm. kirjallisen varoituksen elokuussa kesälomani jälkeen – Olimme pitäneet asiakaspalvelussa helmikuusta asti kirjanpitoa meille tulevista puheluista, koska esimiehet eivät suostuneet palkkaa meille lisäapua asiakaspalveluun ja yritimme todistaa työmääräämme tällä tavoin pomoille – tämä asia oli meidän aspalaisten aloitteesta tapahtunut ja tämän piti kestää alunperin vain kaksi viikkoa, mutta pomot vaativat sen jatkamista loputa 9kk:n ajan.
Lopetin puheluiden kirjaamisen kahden viikon jälkeen, eli alkuperäisen aikataulun mukaisesti, koska en muistanut kirjata jokaista puheluani ylös ja en pitänyt kirjanpitoa luotettavana.
Sen lisäksi osastollamme alkoi kevätkiireet ja pian kiireiden alkamisen jälkeen työkaveri onnistui murtamaan lonkkansa ja olkapäänsä ja jouduin tuuraamaan häntä koko kesän. Jäin lomalle heinäkuun lopulla. Ennen kesälomaani olin siis tehnyt 3kk kahden ihmisen työt. Olin tuolloin pinna helvetin kireällä ja stressaantunut ja tästä tiesi jokainen meidän osaston pomoista, olin tehnyt kahden viikon edestä ylitöitä enkä suostunut pitää tukkimiehen kirjanpitoa mun ottamista puheluista, koska en pitänyt kyseistä kirjanpitoa realistisena, kun ei joka puhelua voinut mitenkään muistaa kirjata ylös. Heti lomalta palattuani sain varoituksen siitä, kun en ollut totellut esimiesten käskyä pitää kirjanpitoa. Vaikka olin ilmoittanut jokaiselle, joka mua noista puheluiden kirjaamisesti pommitteli, etten jaksa valehdella kirjanpitoni kanssa, etten todellakaan jaksa tällaiseen paskaan uhraa aikaani, kun on muutenkin kiirettä. Sanoin tuolloin varoitusta allekirjoittaessani, että tämäkö nyt on kiitos siitä, että oon vääntänyt niska limassa kahden ihmisen työt ja pitänyt osaston laskutuksen käynnissä ylitöitä tehden.
Jos en olisi joustanut, niin meidän osaston rahaliikenne olisi ollut miinuksella tuon kolmen kuukauden ajan.Mutta ilmeisesti mun olisi pitänyt keskittyä laskuttamisen sijaan puheluiden kirjaamiseen paperille viivoja vetämällä.
Toinen vittuilu tuli kun yritin saada pidettyä näitä kesällä tienattuja ylitöitäni siten, että olisin lähtenyt keskiviikkoisin töistä 30min aiemmin (mikäli työtilanne olisi sen sallinut, eli olisin tässäkin joustanut tarvittaessa), että olisin kerennyt Turkuun ruotsinkurssille (jonka olisin maksanut itse ja jolla kävin jo edellisenä vuonna samalla tavalla töistä aiemmin lähtemällä – ylitöitä käyttämällä) tämä ei kuitenkaan nyt onnistunut.
Se olisi onnistunut, mikäli olisin tehnyt SISÄÄN joka viikko tämän 30minuuttia, mutta en olisi saanut käyttää tähän jo SISÄÄN tehtyjä ylitöitäni. En vieläkään ymmärrä tuota logiikkaa.
Seuraavana päivänä, tuosta kun esimieheni ilmoitti etten saa enää tehdä Turun toimistolla hommia, mulle soitettiin paikasta, jonne olin hakenut syyskuussa ja jossa olin käynyt haastattelussakin. Halusivat mut töihin. Ei ollut vaikea tehdä päätöstä:D Jos olisivat soittaneet mulle päivää aiemmin, en todennäköisesti olisi ottanut paikkaa vastaan, koska se ei ollut kauhian varman oloinen työpaikka – lähinnä sen suhteen, etten usko että työpaikka olisi kovin pitkäaikainen. Otin sitten paikan vastaan ja aloitin hommat tammikuussa.
Soitin työsopimuksen allekirjoituksen jälkeen esimiehelleni 23.12 klo 12, ja sanoin että ajattelin vain ilmoittaa, että sanon itseni irti. Sitten toivotin hyvät joulut:) En muista, että olisi koskaan tuntunut noin hyvältä, kuin tuolloin kun pääsin näpäyttää esimiestäni tuolla tavalla. Mun varaan oltiin suunniteltu meidän osaston keikkalaskutus, koska vakituinen laskuttaja jäi nyt alkuvuodesta eläkkeelle ja nyt joutuivat miettimään pakan kokonaan uusiksi:D Ja voin sanoa, että tuo homma oli sellainen nakki, ettei siihen ketä vain voida laittaa hommiin eikä siellä ollut ketään, joka tietäisi laskutuksesta (ja meidän osaston asioista ylipäätään) niin paljon kuin mä ja se, joka oli jäämässä eläkkeelle.
Olen viihtynyt uudessa työpaikassa todella hyvin. Enkä kaipaa yhtään takaisin vanhaan työpaikkaani, jossa olin ollut jo 9 vuotta, vaikka se olisi työpaikkana ollut todella varma ja mielenkiintoinen mesta.
Joskus tekee hyvä hyppää tuntemattomaan:)