Olin kirjoittamassa tätä kirjoitusta tuohon eiliseen merkintääni, mutta sitten ajattelin, että se ”ansaitsee” ihan oman merkintänsä.
Eli minulla on jonkin sortin halikammo. Lähinnä kammo koskee sellaisia ihmisiä, joita en tunne tai sellaista tilannetta, jossa hali ei ole luontevaa mulle.
Ei ole mitään kiusallisempaa tilannetta, kuin halata esim. jonkun poikaystävän perheenjäsentä.
Muistan ikuisesti parin kesän takaisen reissun erään poikaystäväni vanhempien luokse. Itseasiassa oltiin tuolloin menossa tämän pojun kaverin häihin, jotka pidettiin Keski-Suomessa ja oltiin hänen vanhempien luonna yötä.
Oltiin täällä poikaystävän kaverin häissä, josta en tuntenut kuin pari ihmistä eikä nekään olleet itse juhlakalut, eli hääpari.
Kun vihkiminen oli suoritettu muodostimme ”halijonon” eli jokainen vieras kävi jonoon ja vuorotellen halasivat tämän hääparin. Mulle iski tuossa vaiheessa ihan hirveä ahdistus ja ehdotin poikaystävälleni, josko voisin passaa tämän halauksen kun ei sitä kukaan huomaa, jos en halaa hääparia. Hän ei siihen suostunut vaan minun piti jonottaa tätä kiusallista tilannetta ja halata morsianta, sulhasta vain kättelin siinä pakokauhun olotilassa josta halusin vain nopeasti pois.
Tuntui ihan kamalan nöyryyttävältä ja inhottavalta halata ihmisiä, jota en tunne ja varsinkin kun se halaus ei tuntunut minusta luonnolliselta :/ Mun teki mieli vajota häpeästä maan alle, kun tunsin itseni ihan ääliöksi kun halailin ihmistä jota en tunne.
Ja kun lähdimme takaisin kotia tuolta reissulta, piti minun halata vielä tämän poikaystävän perheenjäsenetkin läpi. Sekin oli kiusallista.
Miten helvetissä joku hali voi olla mulle niin henkilökohtainen asia, että tunnen oloni vaivautuneeksi tilanteessa, jossa en tunne sellaista halifiilistä. Kyllä mä nykyään halailen paljon enemmän ihmisiä, kuin mitä vielä tuolloin parisen vuotta sitten. Ainakin viimeaikaisten kännäilyjen seurauksena musta on onnistuttu ikuistamaan useita halikuvia x)
Mutta silti välillä tulee sellaisia kiusallisia olotiloja, jos joku alkaa halaamaan mua. Ehkä koen halauksen jotenkin niin intiiminä asiana, että sitä vieroksun täysin tuntemattomien seurassa (selvinpäin ainakin)