Tuossa tuli taas selailtua omia tekstejä koneeltani, joita olen joskus tämän vuoden huhtikuussa kirjoitellut. Olin tuolloin huhtikuussa todella masentunut. Näin jälkikäteen ajateltuna, aika helvetin masentunut.
Olin varmaan reilun kuukauden ihan oudossa tilassa, jonkin sortin horroksessa.
Muistan vain, että nukuin kaikki viikonloput ja viikolla, kun tulin kotia rupesin itkemään oveni mennessä kiinni.
Viikoloppuisin tosiaan vain nukuin, koska en uskaltanut ajatella elämääni. Oli paljon mukavampi nähdä unta paremmasta elämästä, kuin katsoa totuutta silmästä silmään. Saatoin nukkua melkein vuorokauden putkeen. Laitoin vain makuuhuoneeni verhot ja oven kiinni ja menin peiton alle nukkumaan.
Nyt seitsemän kuukauden jälkeen olen jälleen ihmisten kirjoissa. Tosin on taas alkanut tulemaan niitä ahdistuksen tunteita rintaan jollaisia oli tuolloin aiemmin.
Tänään pyysin ensimmäisen kerran elämässäni lääkäriltä reseptiä rauhoittaviin lääkkeisiin. En tosin niitä ole vielä hakenut, koska tuota ahdistuneisuutta ei ole tänään ollut.
Sinänsä aika pelottavaa, koska tuolloin huhtikuussa olin kaavaillut hakevani rauhoittavia lääkkeitä ja vetää yliannostuksen. Eipä tosiaan tällä hetkellä ole mitään masennusta. Lähinnä vain vitutusta eräistä ihmisistä ja heidän aivoituksista.